VIERASKYNÄ: Kotoisa Kirjasto

Tämän vieraskynä blogin on kirjoittanut Saimaan ammattikorkeakoulun lehtori Emilia Laapio-Rapi, joka viimeistelee opintovapaalla väitöskirjaansa.

Pelottavat kirjastotädit ja ovi tietoon

Ensimmäinen mielikuvani kirjastosta sijoittuu 1980-luvun loppupuolelle Elimäen kunnankirjastoon. Lapsena kuuntelin paljon äänikirjoja kasetteina, joita tuossa kirjastossa oli aikamoinen valikoima. Äänikirjoista mieleeni nousee edelleen Oiva Paloheimon Tirlittan. Äänikirjojen lisäksi kirjastossa oli kaksi tiukkaa kirjaston tätiä. Tädit pitivät huolen, että kirjat ja kasetit palautuvat ajallaan ja että kirjastossa on hiljaista. Pienestä tytöstä tädit vaikuttivat jopa pelottavilta, mikä ehkä johtikin siihen, että olen aina vain hakenut tai palauttanut kirjoja kirjastoon. En muista lapsuudessani tai nuoruudessani ikinä viettäneeni aikaa kirjastossa. Ja jossain vaiheessa hioin kirjojen hakuprosessin vielä lyhyemmäksi varaamalla teoksen jo valmiiksi ja vain noutamalla sen maakuntakirjaston tiskiltä.

dav

Aloitettuani opiskelun Tampereen yliopistossa, kirjastosta aukesi uusi puoli – sähköiset tietokannat. Tiedonhausta ja tietokannoissa möyrimisestä tuli minun lempipuuhaa, joka mahdollisti vielä paremmin kirjaston tiloista kaukana pysymisen. Näin kirjaston vain ovena, jonka läpi pääsin käsiksi maailman tietovarantoihin.

Kirjasto työtilana

Suhtautumiseni kirjastoon on muuttunut elokuun 2017 jälkeen jäätyäni opintovapaalle. Opintovapaan myötä menetin työhuoneeni ja pohdin missä voisin työstää väitöskirjaani. Tulin siihen tulokseen, että en halua tehdä kirjoitustyötä kotona, sillä silloin helposti työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Näin oli käynyt jo tehdessäni opintoja työn ohella. Illat venyivät ja kirjapino kotityöhuoneen pöydällä kasvoi kasvamistaan. Ohjaajani ehdotti työskentelyä kodin ulkopuolella ja mieleeni tuli LUT:n tiedekirjasto, jota päätin kokeilla. Olin toki käynyt kirjastossa monia kertoja, joten se oli minulle tuttu paikka. En vain koskaan ollut viettänyt siellä aikaa.

Tulin ensimmäisen kerran hiirenhiljaiseen kirjastoon elokuun puolivälissä. Olin lähes ainoa asiakas koko kirjastossa. Istuin tuoliin kirjaston perällä ja kuuntelin hiljaisuutta. Ahdisti hieman. Onneksi muitakin ihmisiä alkoi virrata kirjastoon elokuun lopussa ja määrä vain kasvoi kirjastopassin suorittamisen aikoihin. Huomasin hiljaisuuden täyttyvän rauhallisella puheensorinalla, jopa naurulla. Ja samalla oma oloni rentoutui. Kirjastossahan saa olla ja tehdä ryhmätöitä ja tehtäviä ihan ”luvan kanssa”. LUT:n tiedekirjaston tädit eivät kurtistelleet kulmiaan samalla tavalla kuin tädit lapsuudessa. Tiedän, että jotakin äänet voivat häiritä, mutta minulle tulee kotoisa olo, kun ei ole ihan hiljaista.

Vieraskynä1_4_tyhjätyöpiste

Nyt olen työskennellyt kirjastossa keskimäärin neljänä päivänä viikossa. Tuoli on sama kuin ensimmäisellä kerralla ja siitä on tullut minun paikkani, jossa teen kirjoitustyötäni. Viihdyn siinä ja saan tehtyä töitä todella hyvin. Kirjastosta on tullut minun fyysinen siteeni opiskeluuni. Kirjastossa työskentelyllä on ollut myös yllättäviä positiivisia vaikutuksia elämääni. Kirjapino kotona oli hävinnyt jo lokakuussa, sillä nyt jos tarvitsen kirjaa, voin hakea sen hyllystä, lainata ja palauttaa päivän päätteeksi. Reppu painaa myös huomattavasti vähemmän kuin elokuussa. Koska minulla ei ole omaa tilaa, johon voisin hamstrata tulosteita ja pinoja, olen oppinut myös selviämään vähemmällä. Olen oppinut lukemaan tietokoneen näytöltä artikkelit ja tallentamaan vain ne, mitä käytän. En tarvitse leikattuja Fingerpori pätkiä tai Kiroileva siili- kortteja seinälle, saadakseni jotain aikaan. Mutta kaikista positiivisin muutos on tullut aivoihini. Pystyn jättämään väitöskirja-asiat kirjastoon ja siirtymään vapaa-ajalle, kun lähden kotiin. Minulla on selkeä fyysinen sekä henkinen lokero työlle ja vapaa-ajalle, mikä auttaa jaksamaan paremmin.

Kirjastosta työrauhaa myös tulevaisuudessa

Opintovapaani päättyy ennen kesää ja aion viettää vielä lukemattomia hetkiä kirjastossa. Olen myös päättänyt, että tulen jatkossakin kirjastoon tekemään keskittymistä vaativia töitä, ikään kuin piiloon kollegoilta ja opiskelijoilta. Liitän kirjaston edelleen vahvasti työntekoon, mutta olen jo hieman selaillut Hesarin kuukausiliitteitä kirjastossa. Ehkä jonain päivänä vielä heittäydyn ihan hurjaksi ja luen jotakin hömppää kirjastossa =).

Mainokset

Tekijä: Academic Library

Lappeenrannan tiedekirjasto on kaikille avoin monialainen erikoiskirjasto. Se on alueen ainoa tieteellinen kirjasto ja yksi Suomen EU-tallekirjastoista. Lappeenranta Academic library is the only scientific library in the region and one of the European Documentation Centres in Finland. It is open to the public.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s