Saavutettavuuden lähteille

Euroopan uniosta ja eduskunnasta terveisiä – minunkin työasemalleni on välittynyt tieto saavutettavuusdirektiivistä (EU), 2016/2102) ja sen toimeenpanoa ryydittämään tarkoitetusta tuoreesta säädöksestä nimeltä laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019).  Mistähän on oikein kyse, mitä tämä tarkoittaa käytännössä ja miten pitäisi reagoida – vai mitenkään? Kuuluuko asia minulle, työpaikalleni, kenelle?

Saavutettavuus on mielenkiintoinen termi. Pohdiskelin sitä hetken mielessäni: se kertoo, että on mahdollista tavoittaa jotakin, päästä jonnekin, saavuttaa ja olla osa. Mahdollisuus ja oikeus, kaikille, yhdenvertaisesti. Se kertoo jostakin, kuin matkasta, joka on selkeää ja ymmärrettävää. Tuntuu käsite pikkuhiljaa konkretisoituvan, avautuvan.  Kun saavutettavuuteen liitän säädöksen nimessä olevan digitaalisuuden ja palvelu -käsitteen, olenkin jo oman työni ja kirjaston toiminnan keskiössä. Ohjaamme verkkoaineistojen käyttöön, opastamme verkon välityksellä, välitämme opetustilanteissa tietoa luentodioin tai suullisesti – chattailemme ja skypetämme.

Tarjoamme asiakkaille pääsyä tiedon lähteille solmimalla sopimuksia tiedontuottajien kanssa ja avaamalla palveluja käyttöliittymien kautta. Ostamme sen, mikä on tarjolla, vertailemme tuotteita, kun mahdollista. Usein kehitämme ja viemme kehitysehdotuksia palvelujen toimivuudesta eteenpäin – toisinaan melko hitain tuloksin. Käyttöliittymät muuttuvat – ns. uudistuvat – saattaa olla, että entiset yhteydet eivät toimikaan tai palvelu näyttää yllättäen oudolta.  Apua tilanteeseen tulisi löytyä verkkosivuilta, helpdeskien kautta, sähköpostitse tai lukemalla oppaita. Mutta varsin usein ohjeet ovat kielellisesti vaikeaselkoisia – pitkiä lauseita, vaikeita sanoja, pientä tekstiä. Miten tulisikaan toimia?

 

Saavutettavuuden
© Photo by Engin Akyurt on Pexels

Ovatko verkkosivumme, jossa kerromme palveluistamme, sähköiset lomakkeemme, joiden kautta varataan opastusaikoja tai käyttämämme esitysdiat sellaisia, että ne ovat ymmärrettäviä? Entä mobiilisovelluksemme, miten on toiminnallisuuden laita? Jos olisi tarve, miten itse asiakkaina ja digitaalisten palvelujemme käyttäjinä kokisimme palvelut, joita joka päivä tarjoamme? Hyvä tapa testata asiaa on mennä käymään jonkun toisen organisaation sivuille, asioida toisessa kirjastossa ummikkoasiakkaana.  Meneekö sormi suuhun – onko tavoiteltu palvelu saavutettava? Löytyykö apua verkkosisällön saavutettavuusohjeista, WCAG-vaatimuksista?

Aloitankin alusta – mistä digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa säädetäänkään? Avaan säädöksen verkkopalvelu Finlexistä luettavakseni.  Sen 1 §:stä löytyy lain tarkoitus tiivistetysti: ” – – edistää digitaalisten palvelujen saatavuutta, laatua, tietoturvallisuutta sekä sisällön saavutettavuutta ja siten parantaa jokaisen mahdollisuuksia käyttää yhdenvertaisesti digitaalisia palveluja.” Mikä huikea matka on edessä – tämä lakihan koskee minua, meitä. Se koskee kaikkia, jokaisen oikeutta saavuttaa haluamansa palvelu, mahdollisuutta sen saavuttamiseen niin digitaalisesti kuin sisällöllisesti.

Anna-Liisa Helosalo

Lainsäädäntö

Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta 15.3.2019/306. Finlex. [Viitattu 5.9.2019]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2019/20190306

Euroopan unionin saavutettavuusdirektiivi. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, julkisen sektorin elinten verkkosivustojen ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta. EUR-Lex. [Viitattu 5.9.2019]. Saatavissa: https://eur-lex.europa.eu/eli/dir/2016/2102/oj