VIERASKYNÄ: Kirjasto on jo digiloikan päässä

Tavallisena marraskuun maanantai-iltana Lappeenrannan tiedekirjaston yläkerrassa on paljon väkeä. Pöytiensä ääressä opiskelijat ovat mietteissään syventyneinä lukemiseen ja tehtäviinsä. Heitä katsoessa tulee vahva entiselämys. Olenhan ollut täällä minäkin.  Neljäkymmentä vuotta sitten samoissa puuhissa.

Kun aloitin opintoni Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1976, kirjasto loisti uutuuttaan. Tila oli valoisa ja yliopiston avajaisetkin pidettiin kirjaston avoimessa salissa. Mustiin pukeutuneet hienot herrat istuivat yleisönä tuoleilla ja me opiskelijat kurkimme yläkerroksen kaiteella. Puheista ei jäänyt mitään mieleen, mutta tila ja juhlan tuntu tuoksuvat mielessä vieläkin vuosikymmenien jälkeen. Olimme ylpeitä fukseja ja teekkareita. Tunsimme kuuluvamme jäseninä tähän hienoon korkeakouluyhteisöön.

Vieraskynä2_1_kirjaston avajaisyleisöä
Lappeenrannan Teknillinen Korkeakoulu, avajaistilaisuus yliopiston kirjastolla; juhlavieraat kuuntelemassa konserttia. Kuvaaja: Aarne A. Mikonsaari. Kuvan omistaa Lappeenrannan museot. Lisenssi: https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/deed.fi

Neljän vuosikymmenen matka taaksepäin osoittaa, että erityisesti kirjastotoiminnassa se paljon keskusteltu digiloikka on jo otettu. Minun hikoillessani yläkerran pöytien ääressä etsimme Engineering Indexin ja Chemical Abstractin luetteloista käsipelillä artikkeliviitteitä harjoitus- ja seminaaritöihin ja sen jälkeen metsästimme artikkelikopioita vaikeamman kautta.

Kaikki löytämämme mielenkiintoiset artikkelit eivät olleet kirjaston alimmasta kerroksesta löytyneiden paperilehtien arkistossa. Sitten ulkopuolelta tilaamaan ja kalliin artikkelin saapumista odottamaan. Tämän marraskuun maanantai-illan opiskelijoiden näkökulmasta tämä olisi kuin paluuta modernista tietotekniikasta laskutikun aikaan.

Laskutikku
Laskutikku. Kuvan omistaa Suomen merimuseo. Lisenssi: https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.fi

Vielä 1990-luvullakin isot kansainväliset viite- ja kokotekstitietokannat olivat ammattikäyttäjien portinvartioinnin takana. Tavalliselle opiskelijalle ja tutkijalle ovet avautuivat ammolleen vasta parikymmentä vuotta sitten. Tämän päivän opiskelija tai tutkija ei kirjaston yhteiseen olohuoneeseemme tule enää siksi, että sähköisessä muodossa olevat kokotekstiartikkelit tai e-kirjat olisivat luettavissa vain siellä. Rajun digitalisaation kokenut kirjasto on aina ja kaikkialla mobiilisti meidän ulottuvillamme, jos vain olemme tietoverkon äärellä.

Kyky hyödyntää kirjaston sähköisiä palveluja on melkeinpä kuin jonkinlainen ammattitaidon ja osaamisen indikaattori niin tutkijoille, opettajille kuin opiskelijoillekin. Arjen puserruksessa on helppoa ajatella, että en ehdi enkä jouda ja että digiähky tästä tulee kuitenkin. Digitalisoitua aineistoa on todella valtava määrä, mutta modernin korkeakoululaisen osaamista juuri onkin löytää se itselle oleellinen ja myös kyetä pitämään itsensä ajan tasalla. Siinä kirjasto on mainio kumppani elämän mittaisella matkalla.

Vieraskynä2_2_Anneli Pirttilä
Anneli Pirttilä

 

Anneli Pirttilä

tekniikan tohtori, pian eläkeläinen ja opiskelijaksi jälleen palannut

 

 

 

 

 

Mainokset

KIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 5: Ilkan työpäivä

 

20181119_091548
Alla olevan työpäiväkuvauksen lisäksi työhöni kuuluu myös jonkin verran matkustamista, pääasiassa junayhteyksin.

Työtehtävien osalta työpäiväni vaihtelevat aika paljon. Tutkimustietojärjestelmän pääkäyttäjänä moni tehtävä liittyy LUT Research Portaliin sekä tutkimuksen tukipalveluihin kirjastossa. Työhöni kuuluu myös viestintää, tiedonhaun opastusta ja perinteisempiä kirjastotehtäviä, kuten aineistojen asiasanoitusta. Teemme kirjastossa töitä toiminnallisissa tiimeissä ja usein niihin liittyy myös erilaisia palavereja. Pyrin tekemään etätöitä yhdestä kahteen työpäivää viikossa, mutta kun tulen yliopistolle, saavun yleensä kahdeksaan mennessä. Tässä yhden työpäivän sisältö.

Tulin aamulla kymmentä vaille kahdeksan ja vastailin muutamaan sähköpostiin sekä tein tutkimustietojärjestelmän postilaatikkoon tulleita julkaisutietojen muutospyyntöjä järjestelmään. Kokoonnumme aamukahville yhdeksän aikaan, minkä jälkeen usein on jokin palaveri. Niin tänäänkin. 9:30 kävimme läpi yhdessä tietohallinnon kanssa Converiksen tulevia kehityssuunnitelmia ja keskustelimme rajapinnan rakentamisesta LUTPubin ja Converiksen välille sekä yleisesti ottaen raportoinnin kehittämisestä. Samalla valmistauduimme LUTPubin uuden instanssin käyttöönottoon. Ennen lounasta ehdin vielä keskustella projektipalveluiden kanssa muutamasta käytännön asiasta Converiksen projektien syöttölomakkeisiin liittyen ja säädin hieman lomakkeella olevia ohjetekstejä.

Aika tarkalleen klo 11:00 kävin lounaalla muutaman kollegan kanssa ja lounaan jälkeen vastasin pariin sähköpostiin. Postia tulee päivittäin runsaasti, mutta olen huomannut, että kirjastossa käyttöönottamamme viestintäväline Microsoft Teams on vähentänyt sähköpostin määrää. LUT:n sisällä kommunikointiin Teamsin ohella käytän ahkerasti Skypeä, minkä kautta tulee juteltua eri yksiköiden kollegoiden kanssa.

Iltapäivä alkoi tiedekirjaston neuvottelukunnan kokouksella, jossa olen kirjaston henkilökunnan edustajana. Neuvottelukunnassa on jäseninä sekä Saimaan amk:n että LUT:n opettajia, tutkijoita tai muuta henkilökuntaa sekä molempien organisaatioiden opiskelijaedustajat. Neuvottelukunta toimii strategisen tason elimenä tiedekirjaston toiminnan suunnittelussa ja siellä mm. tarkastellaan vuosittaiset toimintasuunnitelma, -kertomus ja talousarvio sekä keskustellaan isoista linjoista.

Meillä on tapana kokoontua tiedekirjaston kahvihuoneeseen myös iltapäiväkahville ja tämän hengähdystauon jälkeen istuimme vielä parin viestintätiimiläisen kanssa alas ja teimme etukäteissuunnitelmien pohjalta materiaalia syksyn kirjastosuunnistusta varten. Kirjastosuunnistus on LUT:n ja Saimaan amk:n fukseille tarjottava kirjastokierros, jonka nämä suorittavat itsenäisesti ja tekevät samalla suunnistustehtävät Moodlessa. Teimme rasteja ja ohjeistusta kirjaston tiloihin.

Tänä päivänä en paljoa ehtinyt istua työpisteessäni, joten päivän päätteeksi tarkistin vielä seuraavaksi päiväksi jääneitä maileja ja tehtäviä, joihin aamulla aion tarttua. Yleensä kerran viikossa meillä informaatikoilla on tietopalvelupäivystysvuoro, joka sitoo päivystäjän sähköpostin, puhelimen ja chatin ääreen. Mutta, nyt riitti tältä päivältä!

 

 

 

 

Viikko aikaa suorittaa kirjastosuunnistus!

Tänä syksynä uusille opiskelijoille kirjastoon tutustuminen on järjestetty kirjastosuunnistuksen avulla. LUT:n opiskelijoille suunnistus kuuluu pakollisena osana oman tieteenalan johdatuskurssia. Saimaan amk:n opiskelijoista osalle kurssi on pakollinen, mutta kaikki ovat tervetulleita suorittamaan suunnistuksen.

kirjastosuunnistus

Kirjastosuunnistuksen avulla pääset tutustumaan kirjastoon. Mitä löytyy mistäkin kerroksesta? Missä on hiljaisia työskentelyalueita? Mistä löytyy skannerit ja tulostimet? Milloin kirjasto on auki? Miten kirjoja lainataan? Sekä moneen muuhun kysymykseen saat vastauksen. Suunnistusta varten on tultava Lappeenrannan tiedekirjaston Skinnarilan kampuskirjastoon. Suunnistus on nimensä mukaisesti suunnistus ja sitä varten saat kartan Origo palvelupisteen viereiseltä pöydältä. Suunnistukseen kuuluvat tehtävät tehdään omalla älylaitteella (kännykkä, tabletti) ja vastaukset tulee tallentaa suoraan Moodleen. Kirjastosuunnistus löytyy Moodlesta oman aineesi johdatuskurssin alta. Suunnistuksen pääset läpi, kun saat oikein 8 tehtävää kymmenestä. Ja aikaa tämän suorittamiseen menee noin puolisen tuntia.

 

Millaisia muutosvaatimuksia tutkimusongelmien monimutkaistuminen aiheuttaa informaatiolukutaidon opetukseen tekniikan korkeakouluopinnoissa?

Marja Talikan informaatiolukutaidon opetuksen vaikutuksia käsittelevä väitöskirja Recognizing required changes to higher education engineering programs’ information literacy education as a consequence of research problems becoming more complex (Tutkimusongelmien monimutkaistumisen informaatiolukutaidon opetukselle aiheuttamat muutosvaatimukset tekniikan korkeakouluopinnoissa) tarkastettiin 24.8.2018.

Marja
Marja Talikka.

Insinöörien toimintaympäristön muuttuu nopeasti. Ennen riitti, että sovellettiin suunnittelutyöhön sopivaa standardia. Nyt voi olla, että uudet materiaalit ja muuttuvat olosuhteet huomioon ottavaa standardia ei ole olemassa. Toisaalta ympäristönäkökohdat pitää nykyisin ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa, jolloin erityisesti tekniikan korkeakouluopetuksen tulee sisältää ohjausta ongelman tarkasteluun myös kestävyystieteen kannalta.

Informaatiolukutaito (IL) tarkoittaa taitoa hakea oikeanlaista tietoa, ymmärtää tiedon syntymiseen liittyviä prosesseja, käyttää tietoa ja tuottaa uutta, erityisesti tieteellistä tietoa. IL-opetuksesta vastaavat yliopistoissa tavallisesti kirjastojen informaatikot. Opetusta tarjotaan koulutuksen eri vaiheissa erillisinä kirjaston järjestäminä, opintopisteitä tuottavina kursseina tai se voidaan sisällyttää koulutusohjelmien opintojaksoihin lyhyinä tietoiskuina ja tiedonhakuharjoituksina. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan jälkimmäistä, lyhytkestoista opetustapaa, sillä LUT:ssa vain schoolit saavat antaa opintopisteitä eikä kirjastolla ole liioin resursseja laajojen kurssien järjestämiseen.

Tutkimusongelmien monimutkaistuminen ja informaatiolukutaidon ja muunkin opetuksen resurssien rajallisuus voidaan nähdä paitsi uhkana myös positiivisena haasteena kehittää opetusta. Lyhytkestoisessa, tieteenalaopetukseen sisällytetyssä IL-opetuksessa keskitytäänkin olennaisimpaan eli opiskelijan ohjaamiseen tutkimusongelman ja siihen liittyvien tiedontarpeiden asiayhteyksien ymmärtämiseen. Hakutekniikoita voidaan havainnollistaa matemaattisen ajattelun avulla. Löydetyn tiedon sopivuutta opetetaan arvioimaan lähteiden osuvuuden, luotettavuuden ja tieteellisen tason kautta. Nappulatekniikan voi unohtaa, sillä tarvittavat komennot löytyvät tietokantojen opasteista.

IL-opetuksen vaikuttavuutta tarkasteltiin tässä tutkimuksessa konetekniikan ja kestävyystutkimuksen näkökulmasta. Opintojaksoihin, joilla opiskelijat tekivät tutkimustyöharjoituksia, lisättiin lyhyitä, informaatiolukutaidon ajattelutapaa korostavia luentoja ja harjoituksia. Havaittiin, että IL-opetukseen osallistuneet opiskelijat osasivat vertailuryhmän opiskelijoita paremmin etsiä ja käyttää sopivaa tietoa poikkitieteellisten ongelmien ratkaisemisessa.  IL-opetus näyttää myös tukevan opiskelijoita tutkimusongelman kestävyystieteellisessä ymmärtämisessä.

Tutkimuksessa käytettyä IL-opetusmenetelmää voidaan soveltaa myös muilla kouluasteilla ja eri tieteenaloilla. Vaikka tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti kestävyysajattelun näkymistä konetekniikan opiskelijoiden seminaaritöissä ja niihin liittyvässä tiedon etsimisessä ja käyttämisessä, samaa opetusmenetelmää on käytetty tuloksellisesti myös muissa LUT:n koulutusohjelmissa ja soveltuvasti lukiolaisten opettamisessa.

Pääset tutustumaan koko väitöskirjaan tästä.

 

.

 

 

 

.

 

 

KIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 4: Sarin päivä

Toimin informaatikkona Lappeenrannan tiedekirjastossa. Työpäiväni alkaa yleensä varttia vaille kahdeksan. Jostain syystä olen onnistunut rutinoitumaan niin, ettei työaamuina tarvitse juuri kelloa katsoa. Kun kone on saatu auki, on aika katsoa sähköpostit. Akuutteihin viesteihin pitää tietysti vastata heti, muihin reagoidaan asian mukaan. Osa viesteistä päätyy omalle to do –listalleni. Tekemistä on niin paljon, etteivät ne pysy pelkästään muistissa. Onneksi on monia apuvälineitä muistin avuksi.

Seuraavaksi tarkistan mitä tehtävälistallani on tänään vuorossa. Vastaan Lappeenrannan tiedekirjastossa sähköisten tietoaineistojen käyttöönotosta, toimivuudesta ja kehittämisestä. Myös aineistojen etäkäyttöön liittyvät asiat kuuluvat toimenkuvaani. Nyt kun GDPR:n voimaantulopäivä lähestyy, ovat tietoaineistojen tuottajat päivittäneet käyttöliittymiään tai palvelualustojaan. Se on näkynyt myös minun työpäivissäni, on pitänyt tarkistaa esimerkiksi etäkäyttöasetuksia ja selvitellä toimimattomuuksia. Ja kaikenlaista on tullutkin vastaan.

Sari

Tänään olen myös tietopalvelupäivystäjä. Tämä tarkoittaa sitä, että huolehdin kirjaston chat-palvelusta, kirjasto-sähköpostista ja tietopalvelun puhelimeen vastaamisesta. Päivystäjän tehtäviin kuuluu myös kirjastoon paikan päälle tulevien tiedonhaku-kysymyksiin vastaaminen ja henkilökohtainen opastus.

Kello yhdeksän aikaan kokoonnumme kahvitauolle. Siinä ehtii jutella työkavereiden kanssa muutaman sanan muistakin asioista kahvi- tai teekupposen äärellä. Tauon jälkeen on hyvä jatkaa keskenjääneitä töitä. Puoleen päivään mennessä usein asiakkaat aktivoituvat ja päivystysvuorollani käyn opastamassa, miten Ellibsin ekirjan saa ladattua omalle laitteelle luettavaksi. Varsinkin ekirjojen opastuksen kohdalla huomaa, miten monenlaisia laitteita ja ohjelmistoja asiakkailla onkaan käytössään. Onneksi on saatu kirjat luettaviksi tavalla tai toisella.

Chatissa kysellään kaikenlaista, nyt tulee useampi kysymys kurssikirjojen saatavuudesta. Ohjeistan katsomaan kirjan saatavuuden LUT Finnasta ja tekemään varaukset sitä kautta. LUT ja Saimia Finnoissa näkyvät kunkin organisaation käytössä olevat painettu ja sähköinen aineisto. Myös linkit sähköisiin aineistoihin, esim. tietokantoihin löytyvät sieltä.

Syömässä käyn kello yhdentoista aikoihin jossain ruokaloista. Ruokatauko katkaisee hyvin hektistä työpäivää. Ruokailun jälkeen jaksaa taas uppoutua omiin työtehtäviin ja vastailla asiakkaiden kysymyksiin. Iltapäivän työrupeaman katkaisee kahvitauko. Tauolta palattuani löydän kirjaston sähköpostista pari viestiä, joissa kysellään miksi Emeraldin etäkäyttö ei toimi. Testaan etäyhteyttä ja totean, ettei se toimi. Tarkastan meidän kirjaston päässä olevat määritykset ja en löydä niistä mitään korjattavaa. Seuraava vaihe onkin tehdä asiasta ilmoitus FinELibiin, jonka kautta olemme tuon aineiston tilanneet. Heiltä lähtee puolestaan asiasta ilmoitus palvelun tuottajalle ongelman korjaamiseksi. Nyt vastaus tuleekin nopeasti, palvelun tuottajalla on ollut yhteysongelmia, jotka on juuri saatu korjattua. Testaan etäyhteydet ja totean ne taas toimiviksi. Ilmoitan asiasta kyselleille asiakkaille, että ongelma on saatu korjattua ja etäyhteys tietokantaan toimii taas.

Kello 16 aikoihin monipuolinen työpäivä alkaakin olla lopuillaan ja suuntaan kohti kotia. Huomenna on taas uusi päivä!

.

.

.

 

KIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 3: Kirjastonjohtaja Ullan yhdenlainen arkipäivä

Lähipäivä Skinnarilassa 2.5.2018

Edellisten viikkojen talousennustaminen ja siihen liittyvä seikkailu uuden Planet-järjestelmän parissa ovat nyt hetkeksi takana, samoin mm. edellisen viikon onnistunut Erasmus-vierailu Saksasta Würzburg- Schweinfurtista (Hochschule für angewandte Wissenschaften). Ja tulihan tuo Vappukin vietetyksi ja nyt on uusi viikko alkamassa.

Ullankuva

Kalenterissa on kirjaston henkilöstökokous heti kahdeksan jälkeen, kiirettä vähän pitää kun yrittää ehtiä bussilta. Henkilöstökokouksia pidetään vain muutaman kerran vuodessa, tämän kevään viimeinen siis tänään. Kokouksessa palvelutiimit kertovat kuulumisiaan ja luodaan yleisesti melko tiivis katsaus meneillään oleviin asioihin. Henkilöstökokoukset pyritään järjestämään niin, että päivystystoiminta ei kärsi, joten aikataulu on aina tiukka ja ajankohta ensimmäisenä aamulla ennen palveluajan alkamista.
Kirjaston henkilöstön keskinäisessä tiedonvälityksessä käytämme yhä enemmän O365-työvälineitä kuten Teams’iä ja Yammeria, joten kokoukset tiedonvälityksen kanavina ovat ehkä vähän muuttuneet ja tiivistyneet. Nytkin kokous meni aika napakasti ja lopetimme suunniteltua aikaisemmin. Koska kaikki kirjastolaiset tekevät tätä nykyä myös etätyötä, erilaiset uudet työvälineet on otettu luontevasti käyttöön. Kaikkiin kokouksiin on melkein poikkeuksetta myös etäosallistumismahdollisuus juuri tästä syystä. Tänään kaikki osallistujat olivat paikalla ja hyvin konkreettisesti tuli taas esiin, että todella paljon asioita on tekeillä. Ihmetyksellä totesinkin tämän kokouksessa.

 
Välittömästi kokouksen jälkeen oli sovittu puolentoista tunnin tapaaminen brittikustantajan edustajan kanssa. Toimittajien käynnit ovat harvinaistuneet ja tämäkin käynti peruuntui, joten sain kuin lahjaksi puolitoista tuntia luppoaikaa. Lounaallekin ehti oikein mukavasti. Luppoajalla ehti katsoa, mitä maailmassa on tapahtunut Vapun aikaan ja ainahan jotain mielenkiintoista löytyy, niin tänäänkin. Uusi professor of practice oli näköjään vappujuhlien tiimellyksessä saatu houkutelluksi taloon. Tulokkaan haastattelu oli siis ihan pakko katsoa, joten eipä muuta kuin tervetuloa taloon, Atte Jääskeläinen!

 
Lumikko-projektin ohjausryhmälle on tänään kalenteroitu 2,5 tuntia. Kokous vedetään Turusta ja suuri osa osallistujista on eri puolilla Suomea. Lumikko, korkeakoulukirjastojen yhteisprojekti uuden kirjastojärjestelmän hankkimiseksi kilpailuttamalla, on käynnistynyt keväällä ja melko nopeasti siinä edetään. Ohjausryhmä huolehtii siitä, että aikataulu pitää, kaikkien osallisten näkemykset tulevat otetuksi huomioon prosessissa, sovitusta pidetään kiinni ja tarvittaessa myös linjataan mutkia suoriksi. Vuoden 2019 aikana pitäisi olla uuden järjestelmän käyttöönotto myös meillä LUT-korkeakouluissa ajankohtainen. Sitä ennen tarvitaan kuitenkin roimasti työtä, mm. nykyisten kirjastotietokantojen yhdistämistä. Työllistävä ja jännittäväkin projekti on siis tulossa. Tässä kuten kaikessa muussakin, mitä kirjastossa tehdään, kirjastonjohtajan perushuoli on varmistaa, että asiat sujuvat hyvin ja ajallaan ja edellytykset työn tekemiseen ovat kunnossa. Tietenkin on tärkeää omalla työllään jotenkin reunasta avittaa ja tehdä voitavansa sen eteen, että kaikki tässä pienessä työyhteisössä jaksaisivat uudelleen ja uudelleen innostua työstään ja mentäisiin aina hiukkasen eteenpäin.

 
Yritän orientoitua hiukan henkisesti jo tänään Helsingin yliopiston Kaisa-talossa järjestettävään Friluxtyöpajaan. Ohjelmassa sanottiin, että avoin mieli riittää. En muista kuulleeni ohjelmassa mainitusta lyhenteestä UX ja sen verran tarkistin etukäteen, että se tulee sanoista user experience. Friluxmenetelmä tulee Norjasta ja sen avulla yritetään asiakaskokemuksen kautta tarttua palvelujen kehittämiseen. Positiivisin odotuksin olemme menossa tuohon FUNin (Suomen yliopistokirjastojen verkosto) järjestämään koulutukseen palveluista vastaavan kollegan kanssa eli tämä heti aamuvarhaisella huomenissa. Sähköpostin siivousta ehdin tänään vain ajatella, joten jäi kyllä mahdollisesti junaan tai seuraavaan luppohetkeen. Siivoamisesta on tullut kuitenkin jonkinlainen ”must”, kun muutaman päivän päästä alkaa loma. Sähköposti on alkanut viime aikoina herjata täyttymisestään, mikä vähän stressaa.

 
Normaali arkipäivä Skinnarilassa on julkisten kulkuvälineiden käyttäjälle aina tiukka, kun työmatkaan sopivia busseja ei kulje kuin se yksi. Bussiin ehtiäkseen on pakko pitää joku roti päivän ohjelmassa ja voipa sitä sitten irrottaa myös ajatuksen töistä ainakin jossain vaiheessa päivän päätyttyä. Silloin tällöin töitä tulee jatketuksi jossain muodossa pitkin iltaakin, tänään kuitenkin pääsen irrottautumaan jo heti neljältä muihin harrastuksiin.

Kirjastolaiset koolla Cardiffin yliopistolla

Minulla oli Erasmus+ apurahan turvin mahdollisuus osallistua Cardiffin yliopiston kirjaston järjestämälle Erasmus Staff Development – viikolle. Viikko oli huhti-toukokuun vaihteessa. Olin suorastaan innoissani kuin ilmapallo, kun sain tietää pääseväni osallistumaan Cardiffin viikolle. Tieto hyväksymisestä tuli joulukuun alussa. Siitä alkoi matkan suunnittelu. Erasmus+ apurahaa olin hakenut jo aiemmin syksyllä, vaikka en tarkkaan tiennyt minne suuntaisin henkilökuntavaihtoon. Mutta halu päästä jonnekin oli kova!

cardiff

Saavuin perille sunnuntaina iltapäivällä keväisen vihreään Cardiffiin. Etelä-Walesissa, Isossa Britanniassa, kevät oli pari viikkoa pidemmällä kuin meillä täällä Suomessa. Maanantai-aamuna tutustuinkin jo muutamaan samalle Erasmus-viikolle tulevaan kollegaan. Yhdessä lähdimme etsimään Cardiffin yliopiston Arts and Social Studies –kirjastoa.

Aamusta ohjelmaan kuului Cardiffin kaupungin ja yliopiston esittelyä. Samalla myös tutustuimme toinen toisiimme. Iltapäiväksi siirryimme yliopiston päärakennuksen neuvotteluhuoneeseen esittämään ja seuraamaan viikon osallistujien esityksiä. Minun esitykseni kirjaston tarjoamasta tuesta oman yliopiston tutkijoille oli ensimmäisenä. En onneksi ehtinyt jännittää esitystäni kovin kauaa. Esitykseni oli kyllä siinä mielessä ikimuistoinen, paikka huokui vanhan yliopiston historiaa ja yliopiston edelliset rehtorit katselivat seiniltä esityksiä hiljaisina. Onneksi runsaslukuinen yleisö oli elävää ja kiinnostunut puheestani. Tästä tulikasteesta selvittyäni, pääsin nauttimaan muiden esityksistä ja viikon annista ilman sen suurempia paineita.

Joka päiväksi ja usein illoiksi oli monenlaista ohjelmaa (tietysti vierailimme muutamassa yliopiston omassa kirjastopisteessä), joten Erasmus-viikkoon osallistujat tulivat tutuiksi. Saman alan edustajien kanssa juttua riitti työasioista, kirjastojen toimintatavoista sekä kaikesta muusta taivaan ja maan välillä. Oma kielitaito kehittyi rutkasti. Yllätin jopa itseni juttelemalla paikallisten kanssa niitä näitä ja toisinaan ihan asiaakin.

Itselleni viikon ohjelmasta mieleenpainuvin oli vierailu Walesin kansallismuseon kirjastossa.  Se on elävä kirjasto, josta museon henkilökunta lainaa aineistoa ja pyynnöstä erilaiset ryhmät, esim. koululaiset voivat käydä tutustumassa museon kirjaston kokoelmiin. Osa aineistosta on todellakin vanhaa, mutta ah, niin kaunista katseltavaa…

cardiff5.jpg.png

Viikko oli melkoisen rankka, mutta antoisa. Nähtävää ja koettavaa oli niin paljon, ettei kaikkea edes ehtinyt tajuta. Yritin tallentaa muistiini monenlaisia asioita, joita aistini ympäriltä keräsivät. Olenkin jo töihin palattuani ehtinyt kyllästyttää kollegat sanoilla ”Siellä Cardiffissä oli…” Tässä kuva yhdestä asiasta, josta ensin puolihuolimattomalla vilkaisulla luin play station. Onneksi aivot sanoivat, että hetkinen, katsohan uudestaan ja lue oikein… Muut hiukan ihmettelivät, mitä oikein aloin naureskella.

cardiff6

Suosittelen lämpimästi hakemaan Erasmus+ apurahaa ja sitä kautta henkilökuntavaihtoon. Kokemus on kaiken sen paperityön arvoinen!

Sari