Tuokiokuvia tieltä tohtoriksi

Professori soittaa: ”Tulisitko kertomaan opiskelijoilleni tiedonhankinnasta. He ovat aloittamassa opinnäytettä.” Menen enemmän kuin mielelläni, eikä se jää ainoaksi kerraksi. Opin opettamisesta joka kerralla jotakin uutta.

Kollega soittaa: “Olen jäämässä opintovapaalle viimeistelemään väitöskirjaani. Tulisitko sijaiseksi kahdeksaksi kuukaudeksi?” Toki kiinnostaa. Eikös olekin hyvä tehdä välillä jotakin muuta, erilaista? Asiat järjestyvät ja minusta tulee kahdeksaksi kuukaudeksi taas yritysinformaatikko!

Photo: Tuomas Vitikainen
Tohtorinhatut. Kuva: Tuomas Vitikainen.

Kollega väittelee. Ymmärrän aiheen ja pystyn seuraamaan hänen ajatteluaan. Kiinnostun. Tutkimuksen keinoin tarkastellaan tuttua ilmiötä. Hento ajatus viriää: Entä jos minäkin… Esitän ajatukseni esimiehelle, joka ampuu sen alas välittömästi vedoten resurssipulaan yksikössä. Ajatus jää kuitenkin elämään, vaikka alasammuttuna kituukin.

Mietin itsekseni, mikä on se asia, jota haluaisin tarkastella ja totean, että sen tulee liittyä läheisesti työhöni. Haluan selvittää, onko jatkuvasti kehittämälläni opetuksella vaikutusta. Konferenssissa esitän ajatukseni entiselle kollegalle, joka työskentelee nyttemmin professorina. Selitän, mitä haluaisin tutkia ja kysyn hänen mielipidettään. ”Unohda koko juttu”, hän toteaa ja jatkaa: ”Ei tuollaista voi tutkia.” Minuun tuo kommentti vaikuttaa kuin kaadettaisiin vettä myllyyn.

Kokeilen uutta tapaa opettaa. Myöhemmin joku keksii tavalle nimenkin. Siitä aletaan puhua käänteisenä luokkahuoneena. Käytän menetelmän soveltamisesta saamaani aineistoa opetuksen kehittämiseen ja oppimistulosten tarkastelemiseen. Kirjoitan asiasta konferenssipaperin oman alan konferenssiin.

Olen kahvilla yhteistyökumppanina toimivan yliopistomme opettajan kanssa. Kerron hänelle, mitä olen itsekseni tutkinut. Tällä kertaa asiaa ei ammutakaan alas, vaan se saa siivet. Yhdessä kehitämme opetusta eteenpäin. Saan neuvoja asian tutkimiseen. Kysyn: ”Väitöskirja, ai tästä? Luuletko, että minusta on siihen?” Ja uusi esimieskin rohkaisee: ”Anna palaa!”

POSTDOC_IMG_20180928_162140.jpg
Post Doc. Kuva:Marja Talikka.

Konferenssipaperi aiheesta ja siihen soveltuvista tutkimusmenetelmistä. Rohkaisevia kommentteja. Toinen konferenssipaperi. Eräänä päivänä luennon tauolla saan tiedon: olen saanut jatko-opinto-oikeuden. Opiskelijat taputtavat!

Opintovapaalla. Yläkerran kylpyhuoneremontti kestää täsmälleen saman ajan kuin opintovapaani. Käsittelen tutkimusdataa ja ympärilläni tuntuvat lentelevän betonimurikat ja kaakelinkappaleet. Exceltaulukoita ja graafeja syntyy kuitenkin ja niiden pohjalta kirjoitan artikkeleita. ”Ei, tämä meidän lehtemme ei julkaise artikkeleita kuin puhtaasti omalta alaltamme.” ”Aihe on kyllä kiinnostava, mutta ei sovi lehtemme linjaan.” Miten ihmeessä teen tästä artikkeleita jufokakkosiin tai kolmosiin tai edes ykkösiin, kun sopivaa foorumia ei löydy?

Monografia! Olen helpottunut. En ole diplomityön kirjoittamisen jälkeen tuottanut yhtään laajaa yhtenäistä kirjallista esitystä, mutta nyt voin sisällyttää kaikki kolme aihepiiriä samaan julkaisuun ja tehdä siitä johdonmukaisen kokonaisuuden. Englanninopettajan opit mielessä kirjoitan ja nautin siitä.

Esitarkastajien löytäminen on onneksi ohjaajan tehtävä. Ei käy kateeksi. Lopulta löytyvät vaaditut kaksi henkilöä, joista toinen suostuu toimimaan myös vastaväittäjänä.

Kommentteja, kehitysehdotuksia, tekstin hiomista, sanojen merkitysten pohtimista. Ymmärtääkö lukija tekstistä sen, mitä haluan sanoa? Viittaukset kuntoon. Pitääkö olla linkki? Onko tämä lähde sopiva? Apua, se onkin hävinnyt netistä. Etsin uuden. Tekstinkäsittelyohjelma käyttäytyy oudosti. Sisennykset, otsikoinnit, fontit, marginaalit. Kollega auttaa. Sitten PDF:ksi, mutta ei se näytä oikealta. Aloitan sivujen tarkastelun uudelleen. Loppuuko tämä koskaan?

Acknowledgements – ihanaa, vihdoin saan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet osallisena työssäni. Muistanko kaikki? Mitä tässä saa sanoa ja mitä ei? Mikä on sopivaa?

Oikovedos. Melkein jo perillä! Aivan, korjataan vielä pari kohtaa. Sitä pientä viilausta.

Väitöspäivän ajankohta pitää määrittää. Lomakauden jälkeen vasta, sillä aiemmin ei ole mahdollista. Menköön siis vielä yksi kesä. Väitöskahvien suolaiset ja makeat tarjoilut, lounasmenun valinta kustoksen ja vastaväittäjän kanssa syötävälle lounaalle, minkä väriset kukat saliin – siis mitä, pitääkö minun niitäkin miettiä? Karonkka: missä, mitä tarjotaan, ketä kutsun, ohjelmaa? Missä välissä valmistelen puheen sinne? Kutsukortit ja paikkakortit! Ja kampaaja.

Vihdoin väitöspäivä. Kaikki on järjestyksessä. Kirjat painettu ja toimitettu saliin ja oikean väriset tuoksuttomat kukat paikallaan. Lounas- ja kahvitarjoilut kunnossa. Asiansa osaavat ammattilaiset ovat ne hoitaneet.

presenting_DSC4998.jpg
Marja puolustamassa työtään. Kuva: Tuomas Vitikainen

Nautin väitöspäivästä. Suku, ystävät ja työtoverit paikalla. Väitös on enemmänkin keskustelu kahden asiaan perehtyneen tutkijan välillä. Ei tarvitse jännittää. Yhdessä kohdassa teen muotovirheen, mutta siitä en kerro teille.

Kesäinen kotikaupunki on kauneimmillaan karonkan aikaan, ja järvi välkehtii puiden välistä. Katson ikkunasta ulkona odottavia juhlapukuisia rakkaita ystäviä, jotka kohta tulevat sisään juhlatilaan.

Photo: Tuomas Vitikainen
Marja, vastaväittäjä ja ohjaajat. Kuva: Tuomas Vitikainen.

Jos välillä tuntuikin, ettei tunnelin päässä näkynyt valoa niin lopulta kuitenkin näkyi. Eikä se ollut vastaan tuleva juna!

Loppusanat: Mitä ihmiset tekevät kaikella sillä ajalla, jolloin eivät tee väitöskirjaa?

Mainokset

Joulu saapuu kirjastoon

Kirjastossa on jouluun virittäydytty pikkuhiljaa joulukuun alusta lähtien. Jo perinteeksi muodostunut joulukuusi lakikirjoista kasattiin kirjastoon itsenäisyyspäivän alla. Lakikirjojen vihreät kannet ovat lähellä oikeaa havunvihreää ja kullanväriset tekstit kruunaavat jouluisen ilmeen.

kuusenrakennus
Kuusen rakennusta. Valokuvaaja: Marja Talikka

Ensimmäiset poistokirjoista askarrellut joulukoristeet ovat ilmestyneet kirjastoon jo useampi vuosi takaperin. Nämä ovat aina herättäneet kiinnostusta kirjastossa kävijöissä ja niinpä päätimme järjestää asiakkaillemme mahdollisuuden tulla askartelemaan itse joulukoristeista poistokirjoista.

kierrätysaskartelua2

kierrätysaskartelua
Jouluaskarteluja. Valokuvaaja: Sanna Savolainen

Viime torstaina näppärät sormet taittelivatkin kirjoista kauniita tähtiä, joulukuusia, joulupalloja ja syntyihän samalla myös muutama joulukorttikin. Askartelun lomassa tarjolla oli myös glögiä ja pipareita. Tilaisuus sai paljon kiitosta osallistujilta ja pyrimme järjestämään askartelua myös tulevina vuosina.

jouluaskartelua
Askartelua. Valokuvaaja: Hanna Värri

Joulun aikana kirjaston toiminta hiljenee. Viikon 51 (17.-21.12.2018) origo-palvelupiste on avoinna 10.00-15.30. Perjantaista 21.12 klo 15.30 alkaen myös kirjaston omatoimikäyttö sulkeutuu, eli kirjastoon ei pääse sähköavaimella joulun aikaan. Vuoden alussa (2.-4.1.2019) Origo-palvelupiste on avoinna 10.00-14.00. Myös omatoimikäyttö palautuu keskiviikkona 2.1.

kirjakuusi
Kirjakuusi. Valokuvaaja: Paula Savelius.

Tiedekirjaston väki toivottaa kaikille oikein hyvää joulua!

 

.

 

.

 

 

KIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 6: Pian työpäivä

Finna

Kampuksella on vielä rauhallista ja hiljaista aamulla seitsemän maissa, jolloin työpäivääni aloittelen läpikäymällä sähköpostiviestit. Yön aikana tulee harvoin toimenpiteitä vaativia meilejä, päivän mittaan sitten enemmänkin.

Vuoden loppupuolella aineistotilaukset työllistävät. FinELib, joka on suomalaisten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yleisten kirjastojen muodostama konsortio, neuvottelee kustantajien kanssa e-aineistojen hankinnasta. Konsortion jäsenenä tiedekirjasto tilaa suuren osan niin LUT-yliopiston kuin Saimaan ammattikorkeakoulun e-aineistoista FinElibin kautta. Tänään ilmoitan LUT-yliopiston tilaajaksi aivan uuteen aineistoon. Yliopiston henkilökunnalla on ollut koekäyttömahdollisuus tähän uuteen tietokantaan ja saimme mukavasti kommentteja aineiston tarpeellisuudesta niin opetuksen kuin tutkimuksen näkökulmasta.

Tiedekirjasto tekee myös suoria aineistotilauksia kustantajien kanssa sellaisiin aineistoihin, joita ei FinELibin kautta saa. Tällöin työhöni kuuluu lukea sopimus- ja käyttöehdot, kommentoida niitä omalta osaltani, ja välittää ne juristin läpikäytäväksi. Eräänkin vuosittain hankittavan aineiston sopimusneuvottelut aloitettiin jo huhtikuussa ja nyt vihdoin, joulukuun puolessa välissä, sopimus oli allekirjoitusta vaille valmis. Mikä sopimuksissa sitten hiertää? Esimerkiksi asiakkaille täysin itsestään selvä asia, e-aineistojen käyttö kotoa, ei ole niin itsestään selvää, vaan etäkäytöstä tulee olla maininta sopimuksessa.

Seuraavaksi pohdin vetämäni e-tiimin seuraavan kokoontumisen aikaa ja asialistaa. Vuodenvaihteessa niin alkaa kuin loppuu eri aineistoja ja niiden näkyminen ja aktivointi Finna-hakupalveluissamme on oleellista. Kokoan asialistalle asioita, joiden tekemisestä tulee sopia yhteisesti: kuka tekee, mitä tekee ja milloin tekee. Finnasta juolahtaakin mieleen mennä katsomaan Kansalliskirjaston ylläpitämälle keskustelufoorumille onko jotain Finnaan liittyvää, jota tulisi hoitaa.

Työpäivä kuluu tällä kertaa pääasiassa aineistoasioiden parissa, myös painettujen, sillä käyn hyllyttämässä palautuneita kirjoja, kun palvelupisteen väellä on kiirettä asiakaspalvelussa. Hyllytyksen ohessa nappaan vanhentuneita tai huonokuntoisia kirjoja hyllystä poistettavaksi kokoelmista; emmehän ole kirjavarasto vaan kirjasto!

.

.

.

 

VIERASKYNÄ: Kirjasto on jo digiloikan päässä

Tavallisena marraskuun maanantai-iltana Lappeenrannan tiedekirjaston yläkerrassa on paljon väkeä. Pöytiensä ääressä opiskelijat ovat mietteissään syventyneinä lukemiseen ja tehtäviinsä. Heitä katsoessa tulee vahva entiselämys. Olenhan ollut täällä minäkin.  Neljäkymmentä vuotta sitten samoissa puuhissa.

Kun aloitin opintoni Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1976, kirjasto loisti uutuuttaan. Tila oli valoisa ja yliopiston avajaisetkin pidettiin kirjaston avoimessa salissa. Mustiin pukeutuneet hienot herrat istuivat yleisönä tuoleilla ja me opiskelijat kurkimme yläkerroksen kaiteella. Puheista ei jäänyt mitään mieleen, mutta tila ja juhlan tuntu tuoksuvat mielessä vieläkin vuosikymmenien jälkeen. Olimme ylpeitä fukseja ja teekkareita. Tunsimme kuuluvamme jäseninä tähän hienoon korkeakouluyhteisöön.

Vieraskynä2_1_kirjaston avajaisyleisöä
Lappeenrannan Teknillinen Korkeakoulu, avajaistilaisuus yliopiston kirjastolla; juhlavieraat kuuntelemassa konserttia. Kuvaaja: Aarne A. Mikonsaari. Kuvan omistaa Lappeenrannan museot. Lisenssi: https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/deed.fi

Neljän vuosikymmenen matka taaksepäin osoittaa, että erityisesti kirjastotoiminnassa se paljon keskusteltu digiloikka on jo otettu. Minun hikoillessani yläkerran pöytien ääressä etsimme Engineering Indexin ja Chemical Abstractin luetteloista käsipelillä artikkeliviitteitä harjoitus- ja seminaaritöihin ja sen jälkeen metsästimme artikkelikopioita vaikeamman kautta.

Kaikki löytämämme mielenkiintoiset artikkelit eivät olleet kirjaston alimmasta kerroksesta löytyneiden paperilehtien arkistossa. Sitten ulkopuolelta tilaamaan ja kalliin artikkelin saapumista odottamaan. Tämän marraskuun maanantai-illan opiskelijoiden näkökulmasta tämä olisi kuin paluuta modernista tietotekniikasta laskutikun aikaan.

Laskutikku
Laskutikku. Kuvan omistaa Suomen merimuseo. Lisenssi: https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.fi

Vielä 1990-luvullakin isot kansainväliset viite- ja kokotekstitietokannat olivat ammattikäyttäjien portinvartioinnin takana. Tavalliselle opiskelijalle ja tutkijalle ovet avautuivat ammolleen vasta parikymmentä vuotta sitten. Tämän päivän opiskelija tai tutkija ei kirjaston yhteiseen olohuoneeseemme tule enää siksi, että sähköisessä muodossa olevat kokotekstiartikkelit tai e-kirjat olisivat luettavissa vain siellä. Rajun digitalisaation kokenut kirjasto on aina ja kaikkialla mobiilisti meidän ulottuvillamme, jos vain olemme tietoverkon äärellä.

Kyky hyödyntää kirjaston sähköisiä palveluja on melkeinpä kuin jonkinlainen ammattitaidon ja osaamisen indikaattori niin tutkijoille, opettajille kuin opiskelijoillekin. Arjen puserruksessa on helppoa ajatella, että en ehdi enkä jouda ja että digiähky tästä tulee kuitenkin. Digitalisoitua aineistoa on todella valtava määrä, mutta modernin korkeakoululaisen osaamista juuri onkin löytää se itselle oleellinen ja myös kyetä pitämään itsensä ajan tasalla. Siinä kirjasto on mainio kumppani elämän mittaisella matkalla.

Vieraskynä2_2_Anneli Pirttilä
Anneli Pirttilä

 

Anneli Pirttilä

tekniikan tohtori, pian eläkeläinen ja opiskelijaksi jälleen palannut

 

 

 

 

 

KIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 5: Ilkan työpäivä

 

20181119_091548
Alla olevan työpäiväkuvauksen lisäksi työhöni kuuluu myös jonkin verran matkustamista, pääasiassa junayhteyksin.

Työtehtävien osalta työpäiväni vaihtelevat aika paljon. Tutkimustietojärjestelmän pääkäyttäjänä moni tehtävä liittyy LUT Research Portaliin sekä tutkimuksen tukipalveluihin kirjastossa. Työhöni kuuluu myös viestintää, tiedonhaun opastusta ja perinteisempiä kirjastotehtäviä, kuten aineistojen asiasanoitusta. Teemme kirjastossa töitä toiminnallisissa tiimeissä ja usein niihin liittyy myös erilaisia palavereja. Pyrin tekemään etätöitä yhdestä kahteen työpäivää viikossa, mutta kun tulen yliopistolle, saavun yleensä kahdeksaan mennessä. Tässä yhden työpäivän sisältö.

Tulin aamulla kymmentä vaille kahdeksan ja vastailin muutamaan sähköpostiin sekä tein tutkimustietojärjestelmän postilaatikkoon tulleita julkaisutietojen muutospyyntöjä järjestelmään. Kokoonnumme aamukahville yhdeksän aikaan, minkä jälkeen usein on jokin palaveri. Niin tänäänkin. 9:30 kävimme läpi yhdessä tietohallinnon kanssa Converiksen tulevia kehityssuunnitelmia ja keskustelimme rajapinnan rakentamisesta LUTPubin ja Converiksen välille sekä yleisesti ottaen raportoinnin kehittämisestä. Samalla valmistauduimme LUTPubin uuden instanssin käyttöönottoon. Ennen lounasta ehdin vielä keskustella projektipalveluiden kanssa muutamasta käytännön asiasta Converiksen projektien syöttölomakkeisiin liittyen ja säädin hieman lomakkeella olevia ohjetekstejä.

Aika tarkalleen klo 11:00 kävin lounaalla muutaman kollegan kanssa ja lounaan jälkeen vastasin pariin sähköpostiin. Postia tulee päivittäin runsaasti, mutta olen huomannut, että kirjastossa käyttöönottamamme viestintäväline Microsoft Teams on vähentänyt sähköpostin määrää. LUT:n sisällä kommunikointiin Teamsin ohella käytän ahkerasti Skypeä, minkä kautta tulee juteltua eri yksiköiden kollegoiden kanssa.

Iltapäivä alkoi tiedekirjaston neuvottelukunnan kokouksella, jossa olen kirjaston henkilökunnan edustajana. Neuvottelukunnassa on jäseninä sekä Saimaan amk:n että LUT:n opettajia, tutkijoita tai muuta henkilökuntaa sekä molempien organisaatioiden opiskelijaedustajat. Neuvottelukunta toimii strategisen tason elimenä tiedekirjaston toiminnan suunnittelussa ja siellä mm. tarkastellaan vuosittaiset toimintasuunnitelma, -kertomus ja talousarvio sekä keskustellaan isoista linjoista.

Meillä on tapana kokoontua tiedekirjaston kahvihuoneeseen myös iltapäiväkahville ja tämän hengähdystauon jälkeen istuimme vielä parin viestintätiimiläisen kanssa alas ja teimme etukäteissuunnitelmien pohjalta materiaalia syksyn kirjastosuunnistusta varten. Kirjastosuunnistus on LUT:n ja Saimaan amk:n fukseille tarjottava kirjastokierros, jonka nämä suorittavat itsenäisesti ja tekevät samalla suunnistustehtävät Moodlessa. Teimme rasteja ja ohjeistusta kirjaston tiloihin.

Tänä päivänä en paljoa ehtinyt istua työpisteessäni, joten päivän päätteeksi tarkistin vielä seuraavaksi päiväksi jääneitä maileja ja tehtäviä, joihin aamulla aion tarttua. Yleensä kerran viikossa meillä informaatikoilla on tietopalvelupäivystysvuoro, joka sitoo päivystäjän sähköpostin, puhelimen ja chatin ääreen. Mutta, nyt riitti tältä päivältä!

 

 

 

 

Viikko aikaa suorittaa kirjastosuunnistus!

Tänä syksynä uusille opiskelijoille kirjastoon tutustuminen on järjestetty kirjastosuunnistuksen avulla. LUT:n opiskelijoille suunnistus kuuluu pakollisena osana oman tieteenalan johdatuskurssia. Saimaan amk:n opiskelijoista osalle kurssi on pakollinen, mutta kaikki ovat tervetulleita suorittamaan suunnistuksen.

kirjastosuunnistus

Kirjastosuunnistuksen avulla pääset tutustumaan kirjastoon. Mitä löytyy mistäkin kerroksesta? Missä on hiljaisia työskentelyalueita? Mistä löytyy skannerit ja tulostimet? Milloin kirjasto on auki? Miten kirjoja lainataan? Sekä moneen muuhun kysymykseen saat vastauksen. Suunnistusta varten on tultava Lappeenrannan tiedekirjaston Skinnarilan kampuskirjastoon. Suunnistus on nimensä mukaisesti suunnistus ja sitä varten saat kartan Origo palvelupisteen viereiseltä pöydältä. Suunnistukseen kuuluvat tehtävät tehdään omalla älylaitteella (kännykkä, tabletti) ja vastaukset tulee tallentaa suoraan Moodleen. Kirjastosuunnistus löytyy Moodlesta oman aineesi johdatuskurssin alta. Suunnistuksen pääset läpi, kun saat oikein 8 tehtävää kymmenestä. Ja aikaa tämän suorittamiseen menee noin puolisen tuntia.

 

Millaisia muutosvaatimuksia tutkimusongelmien monimutkaistuminen aiheuttaa informaatiolukutaidon opetukseen tekniikan korkeakouluopinnoissa?

Marja Talikan informaatiolukutaidon opetuksen vaikutuksia käsittelevä väitöskirja Recognizing required changes to higher education engineering programs’ information literacy education as a consequence of research problems becoming more complex (Tutkimusongelmien monimutkaistumisen informaatiolukutaidon opetukselle aiheuttamat muutosvaatimukset tekniikan korkeakouluopinnoissa) tarkastettiin 24.8.2018.

Marja
Marja Talikka.

Insinöörien toimintaympäristön muuttuu nopeasti. Ennen riitti, että sovellettiin suunnittelutyöhön sopivaa standardia. Nyt voi olla, että uudet materiaalit ja muuttuvat olosuhteet huomioon ottavaa standardia ei ole olemassa. Toisaalta ympäristönäkökohdat pitää nykyisin ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa, jolloin erityisesti tekniikan korkeakouluopetuksen tulee sisältää ohjausta ongelman tarkasteluun myös kestävyystieteen kannalta.

Informaatiolukutaito (IL) tarkoittaa taitoa hakea oikeanlaista tietoa, ymmärtää tiedon syntymiseen liittyviä prosesseja, käyttää tietoa ja tuottaa uutta, erityisesti tieteellistä tietoa. IL-opetuksesta vastaavat yliopistoissa tavallisesti kirjastojen informaatikot. Opetusta tarjotaan koulutuksen eri vaiheissa erillisinä kirjaston järjestäminä, opintopisteitä tuottavina kursseina tai se voidaan sisällyttää koulutusohjelmien opintojaksoihin lyhyinä tietoiskuina ja tiedonhakuharjoituksina. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan jälkimmäistä, lyhytkestoista opetustapaa, sillä LUT:ssa vain schoolit saavat antaa opintopisteitä eikä kirjastolla ole liioin resursseja laajojen kurssien järjestämiseen.

Tutkimusongelmien monimutkaistuminen ja informaatiolukutaidon ja muunkin opetuksen resurssien rajallisuus voidaan nähdä paitsi uhkana myös positiivisena haasteena kehittää opetusta. Lyhytkestoisessa, tieteenalaopetukseen sisällytetyssä IL-opetuksessa keskitytäänkin olennaisimpaan eli opiskelijan ohjaamiseen tutkimusongelman ja siihen liittyvien tiedontarpeiden asiayhteyksien ymmärtämiseen. Hakutekniikoita voidaan havainnollistaa matemaattisen ajattelun avulla. Löydetyn tiedon sopivuutta opetetaan arvioimaan lähteiden osuvuuden, luotettavuuden ja tieteellisen tason kautta. Nappulatekniikan voi unohtaa, sillä tarvittavat komennot löytyvät tietokantojen opasteista.

IL-opetuksen vaikuttavuutta tarkasteltiin tässä tutkimuksessa konetekniikan ja kestävyystutkimuksen näkökulmasta. Opintojaksoihin, joilla opiskelijat tekivät tutkimustyöharjoituksia, lisättiin lyhyitä, informaatiolukutaidon ajattelutapaa korostavia luentoja ja harjoituksia. Havaittiin, että IL-opetukseen osallistuneet opiskelijat osasivat vertailuryhmän opiskelijoita paremmin etsiä ja käyttää sopivaa tietoa poikkitieteellisten ongelmien ratkaisemisessa.  IL-opetus näyttää myös tukevan opiskelijoita tutkimusongelman kestävyystieteellisessä ymmärtämisessä.

Tutkimuksessa käytettyä IL-opetusmenetelmää voidaan soveltaa myös muilla kouluasteilla ja eri tieteenaloilla. Vaikka tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti kestävyysajattelun näkymistä konetekniikan opiskelijoiden seminaaritöissä ja niihin liittyvässä tiedon etsimisessä ja käyttämisessä, samaa opetusmenetelmää on käytetty tuloksellisesti myös muissa LUT:n koulutusohjelmissa ja soveltuvasti lukiolaisten opettamisessa.

Pääset tutustumaan koko väitöskirjaan tästä.

 

.

 

 

 

.