Kesä ja kirjat – lukuvinkkejä lomalle

Lomalla on aikaa syventyä kirjojen maailmaan. Painetut kirjat, lehdet ja pokkarit kuuluvat kesävarusteisiin kotona ja matkoilla. Kirjastoammattilaisten lukupinoista löytyy muun muassa elämäkertoja, dekkareita, sarjakuvia ja lehtiä. Vaihtelua lukuharrastukseen tuovat elokuvat. Kirjoihin pohjautuvat elokuvat ovat erityisen kiinnostavia, kun voi verrata miten elokuvaohjaajan näkemys poikkeaa omasta käsityksestä kirjan hahmoista ja tapahtumista.

Ilkka – pokkareita, dekkareita ja urheilua

En pidä itseäni kirjallisuuden suurkuluttajana, mutta minulle tulee aika ajoin ”lukukausia”, jolloin luen useamman kirjan putkeen. Ei toki yhteen menoon, mutta siten, että kirjan lukeminen hakkaa vapaa-ajassani suoratoistopalvelut ja erilaiset pelit. Lomalla tulee kyllä luettua enemmän kuin muulloin ja usein loma-aikaan aloitettu lukemistottumus jatkuu lomanjälkeiseen arkeen.

Pääasiassa tykkään lukea realistisia kirjoja, joihin itse luokittelen historialliset kirjat, elämäkerrat ja dekkarit, joiden tapahtumat voisivat tapahtua oikeasti. Seuraan myös paljon erilaista urheilua, joten urheiluun ja urheilijoihin liittyvät kirjat kiinnostavat myös paljon.

Lomalla tulee usein reissattua aika paljon, vähintäänkin mökille. Kesälukemisena suosin tästä syystä pokkareita, koska ne on helppo ottaa mukaan matkalle, eivätkä ne vie tilaa niin paljoa. En ole vielä hurahtanut ääni- tai e-kirjoihin, joten toistaiseksi suosin useimmiten perinteistä kannettavaa kirjamallia. Loman aluksi tuleekin monesti käytyä kirjakaupan alesta ostamassa kasa pokkareita. Ehkä äänikirjasovelluksen käyttöönotto voisi olla tämän kesän juttuni.

Minulla ei ole varsinaista suosikkikirjailijaa, vaikkakin esim. Lars Keplerin, Matti Röngän tai Jarkko Sipilän dekkareita tuleekin luettua enemmän kuin muita dekkareita.

Viimeisin kirja, jonka luin oli Petteri Ala-Kivimäen kirjoittama kirja urheiluhieroja Marko Yrjövuoresta, joka loi uransa NHL- ja NBA-tähtien henkilökohtaisena fysiikkavalmentajana. Seuraavaksi alan lukea elämänkertaa Wayne Gretzkystä. Tämä ”99” on viimeisin maailman parhaasta jääkiekkoilijasta kirjoitettu kirja. Sopii siis kiekkoseuraajan kesälomalukemiseksi mainiosti!

dav

 

Mika – tietokirjoja, elämäkertoja ja lehtiä

Luen kesälomalla ja muulloinkin lähinnä tietokirjoja ja elämäkertoja. Kirjavalintoja ohjaavat omat mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, mutta aika ajoin tulee liikuttua itselle hieman vieraammissa – silti kiinnostavissa – aiheissa yleistietämyksen karttumisen toivossa. Viimeksi luettujen elämäkertojen päähenkilöitä ovat olleet Spede, Hector, Sami Yaffa, ex-SaiPa Pentti Matikainen – ja tänä kesänä vuoron saavat joidenkin muiden tarinat.

Kotimaan kesälomamatkoilla hamstraan reittien varsilta paikallisia lehtiä. Vaikkapa lappilaiseen elämänmenoon ja ilmiöihin virittäytyy mukavasti alueiden omia lehtiä lukemalla. Sanoma- ja aikakauslehtien parissa tulee kyllä viihdyttyä muutenkin päivittäin.

Lukemani kirjat ovat usein toteutuneita lahjatoiveita. Itse hankin kirjoja enimmäkseen nettikaupoista, ja löytöjen toivossa tulee joskus pengottua kivijalkakauppojen alelaareja. Lainakirjoja ei tule juurikaan harrastettua, ja paperimuotoiset kirjat tuntuvat edelleen luontevimmilta. Näiden valintojen summana kotiin on muodostunut oma minikirjasto.

Lomilla tulee yleensä luettua enemmän kuin muulloin. Viime vuosien ruuhka-aikoina lukeminen on taantunut epäsäännölliseksi. Mieluinen harrastus löytänee taas kesän myötä paremmin oman paikkansa.

Lukemani kirjat valikoituvat pitkälti aiheen mukaan, joten suosikkikirjailijoita ei varsinaisesti ole. Sen sijaan tiettyjen kustantajien tarjontaa on tullut seurattua muita tarkemmin. Johnny Kniga, Like, Nemo ja Bazar tarjoavat valtavirrasta erottuvia näkökulmia, mikä tuottaa monesti kiinnostavaa luettavaa.

Lukuvinkit voisi kiteyttää ajatukseen siitä, että on hyvä ylipäänsä lukea, koska vapaa-ajan ja tajunnan täyttäjiksi riittää valinnanvaraa ja tunkua jonoksi asti. Jörn Donnerin vanha TV-mainoshokema ”lukeminen kannattaa aina” lienee osuva näinä netin, videoiden ja pikaviestien lyhytjännitteisinä aikoina.

Journal
© Photo by Sandis Helvigs on Unsplash

 

Pia – sarjakuvien kauhua ja elokuvien lumoa

Olen aina pitänyt sarjakuvista; Aku Ankat, Asterixit, Tintit ja Ahmed Ahneet kantautuivat lähikirjastosta kotiin luettavaksi useampaan kertaan. Lomalukemisena sarjakuvat ovat loistavia; lyhyet ja iskevät sarjakuvatekstit ja osuvat kuvitukset sopivat lyhyemmänkin keskittymiskyvyn omaaville. Jarkko Vehniäisen ”Kamala luonto” -sarjakuva sanaleikkeineen ja pieruhuumoreineen avaa luonnon monimuotoisuutta. Tummemman huumorin ystäville sopivat Andy Rileyn kamikaze-puput, jotka seikkailevat ”Pupujen itsemurhakirjoissa”.

Katson paljon elokuvia, vähintäänkin pari sataa vuodessa. Kirjoihin pohjautuvat elokuvat saattavat joskus tuottaa pettymyksen, jos on ensin lukenut kirjan ja muodostanut oman käsityksensä hahmoista ja tapahtumista, ja jotka poikkeavatkin elokuvaohjaajan näkemyksestä. Onko siis parempi lukea ensin kirja vai katsoa elokuva, siinäpä ongelma! Mieleenpainuvimpia kirja-elokuva-yhdistelmiä ovat olleet Henri Charrièren ”Papillon”, Michael Blaken ”Tanssii susien kanssa” ja Winston Groomin ”Forest Gump”.

Kirjojen omaksi hankkiminen ei ole minulle tärkeää, vaikka jonkun verran niteitä tuleekin hankittua divareista. Ostan vain paperikirjoja omaksi, e-kirjat ja äänikirjat lainaan kirjastosta. Äänikirjana olen saanut kahlattua läpi klassikoita, joita en jatkaisi lukea itse, mutta jotka ovat olleet kuunneltuna erinomainen kokemus; tällaisia ovat esim. Mika Waltarin ”Sinuhe egyptiläinen” ja Mihail Bulgakovin ”Saatana saapuu Moskovaan”.

Lomalla vapaa-aikaa on enemmän, joten ehtii myös lukemaankin enemmän. Lukuvuoroa odottavat ”Monty Pythonin maailma” ja tiedekirjaston book swapista löytynyt ”The Revenant” ja lukemattomat muut kirjat.

Kirjapino

Mainokset

Lomalla luetaan – kirjavinkkejä jouluun

Joulukiireiden vaihtuessa pitkiin pyhiin, on aika rauhoittua sohvannurkkaan hyvien kirjojen parissa. Kirjastoammattilaiset Anne, Hanna ja Marja kertovat nyt omista lukutottumuksistaan ja antavat lukuvinkkejä jouluun ja tulevaan vuoteen.

Anne – dekkareita ja historiaa

Ostan melko paljon kirjoja sekä myös lainaan niitä kirjastosta. Mieluiten luen painettuja kirjoja, mutta hätävarana voin lukea e-kirjaa tai kuunnella äänikirjaa. Äänikirjoja kuuntelen pääasiassa neuloessani tai ollessani kävelylenkillä. Internetin syövereistä löydän myös luettavaa. Etsin sieltä yleensä historia-aineistoa, esimerkiksi Finna.fi:n, TAMPubin ja arkistojen digitoituja aineistoja.

Joulun aikaan, kuten yleensä lomien aikaan, luen hankkimiani tai lahjaksi saamiani kirjoja. Enimmäkseen luen dekkareita, mutta välillä vastapainoksi myös muuta kaunokirjallisuutta. Viime vuosina olen lukenut erityisesti ruotsalaisten rikoskirjailijoiden kirjoja, joissa riittää kahlaamista edelleen. Tutuiksi ovat tulleet muun muassa Sjöwall ja Wahlöö, Maria Lang, Camilla Läckberg, Mari Jungstedt ja Henning Mankell. Kotimaisia suosikkejani ovat Outi Pakkanen ja Leena Lehtolainen. Ulkomaisista rikoskirjailijoista yksi suosikkini on italialaistunut amerikkalaisdekkaristi Donna Leon. Yöpöydälläni odottaa hänen kirjansa Earthly remains, jonka hankin syksyllä Helsingin kirjamessuilta. Tapanani on hankkia ja lukea kirjoja myös alkukielellä.

Harrastukseni ja kiinnostukseni erilaisiin asioihin näkyy kirjahyllyssäni, josta löytyy muun muassa neulontaa, virkkausta, puutarhaa, nikkarointia, kokkaamista ja leivontaa käsitteleviä kirjoja sekä eri kielten oppikirjoja, sukututkimusta ja Suomen historiaa käsitteleviä kirjoja. Joulun aikaan on toivottavasti aikaa lukea dekkareiden lisäksi myös historiaa käsitteleviä kirjoja. Syvällisempää paneutumista odottamassa ovat muun muassa Tampereen yliopiston gradu Urjalan Honkolan torppareista, liuta pitäjähistorioita sekä Hannu Narsakan vasta julkaisema kirja Tulimyrsky Kollaalla.

bty

Hanna – käsityökirjoja ja lastenkirjoja

Lukemiseni rajoittuu nykyisin lähinnä lastenkirjoihin ja käsityökirjoihin. Satunnaisesti tulee luettua myös joitakin romaaneja. Vierailemme säännöllisesti kaupunginkirjastossa, josta kotiin kulkeutuu pinoittain lastenkirjoja ja aina myös jokunen käsityökirja tai -lehti. Molemmat lapsetkin ovat jo varsin tottuneita kirjaston käyttäjiä. Lapset saavat lahjoiksi kirjoja, muuten heille ei juuri kirjoja osteta. Itselleni ostan mielenkiintoisimmat käsityökirjat omiksi, koska parhaita tulee käytettyä varsin aktiivisesti vuosia. Lapsille on joitakin äänikirjoja lainattu kirjastosta, mutta perinteisen paperisen kirjan voittanutta ei ole.

Lasten kirjoista suosikkikirjailija on Mauri Kunnas, hänen kirjansa jaksavat ilahduttaa niin aikuisia kuin lapsiakin monikerroksisilla tarinoillaan ja mahtavilla kuvituksilla. Viime aikoina olemme lukeneet myös vanhempia Pekka Töpöhäntä –kirjoja, jotka jaksavat kiinnostaa 6-vuotiasta useammankin lukukerran. Suuren suosion on saavuttanut myös lasten tietokirja, josta löytyy tietoa niin historiasta, eläimistä, urheilusta kuin tieteestäkin.

Käsityökirjoista suosikkini on Pia Ketolan, Eija Bukowakin ja Leena Kokon kirjoittama Sukupolvien silmukat. Kirja on mielenkiintoinen teos myös niille jotka eivät käsitöistä niin välitä, mutta ovat historiasta kiinnostuneita. Myöskin Molla Millsin kirjat ovat minulle kovin mieluisia kauniin ja raikkaan sisältönsä ansiosta. Viime vuosien aikana suomalaisten käsityöläisten kirjat ovat lisääntyneet huomattavasti ja se jos mikä ilahduttaa minua.

Tulevalla joululomalla aion lukea Dmitri Gluhovskin kirjoittaman Metro 2035 –kirjan. Tämä on Metro –sarjan kolmas teos ja joudun luultavasti tekemään lukuvuorot tähän kirjaan mieheni kanssa. Kirjasarja on molempien suosikkeihin kuuluva.

bty

Marja – tutkimusaiheeseen liittyvää lukemista ja sen vastapainoksi dekkareita

Viime vuosina lukemiseni on keskittynyt oman tutkimusaiheen ympärille ja lomalukemisesta ei oikein voi puhua, kun lomakin on ollut lähestulkoon sitä samaa työtä. Kesällä vietin kyllä viikon loman, jonka aikana luin pari dekkaria. Se oli todella hyvää vastapainoa ja rentoutumista.

Meillä on kotona ”kirjanostokielto”, kun hyllyihin ei enää mahdu enempää. Kiellosta huolimatta uusia tuntuu tulevan tasaiseen tahtiin. Toki joskus ostan kirjoja itsekin, mutta lähinnä puolisolle, joka on himolukija. Itselleni löydän lukemista esimerkiksi kirjastomme Book swapista tai joskus divarista. Kirjastosta lainaan mielelläni e-kirjoja, kun niitä ei tarvitse muistaa palauttaa tiettynä päivänä!

E-kirjat ovat hyviä myös reissussa, kun samaan laitteeseen mahtuu niitä monta. Samoin tykkään lukea e-kirjaa sängyssä, sillä valo on silloin optimaalinen. Paperimuotoiset kirjat sopivat laiturilla tai parvekkeella luettaviksi ja äänikirjat pitkille automatkoille. Jos ajatellaan viihdelukemista niin ehdottomasti luen lomalla enemmän kuin muulloin. Tämä johtuu osittain myös siitä, että minun on vaikea laskea käsistäni meneillään olevaa kirjaa.

Lapsena luin mielelläni Anni Polvan ja Hilja Valtosen kirjoja ja tietysti niitä tyttöklassikoita ja Tarzaneita. Teini-ikäisenä olen lukenut paljon kirjallisuuden klassikoita ja sotakirjoja ja kaikkina ikäkausina dekkareita. Olen myös tutustunut suomalaisten eri aikakausien niin nais- kuin mieskirjailijoiden tuotantoon. On hankala nimetä tiettyjä suosikkikirjailijoita. Ketä nyt mainitsisin? Kaari Utrio, Kjell Westö, paljasjalkaisena imatralaisena tietysti Laila Hirvisaaren Imatra-sarja…  Aikuisiällä luettu Seitsemän veljestä oli jotenkin aika paljon merkittävämpi kokemus kuin koululaisena läpi käyty, vaikka en silloinkaan sitä pitänyt pakkopullana. Stieg Larsonin ja muiden ruotsalaisten dekkarikirjailijoiden teoksia olen lukenut alkukielellä, sillä mielestäni siten pääsee paremmin kiinni kirjan syvimpään olemukseen. Käännetty kirja on aina saanut vähän kääntäjän ”makua” itseensä.

Edelliseen viitaten rohkaisisin kaikkia lukemaan ainakin englannin- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta alkukielellä, sillä niihin meillä yleensä on mahdollisuus. Myös kaikki muu oma kielitaito kannattaa ottaa käyttöön luettavaa valittaessa.

Kerran lomamatkalla minulla oli mukana Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa, mikä ei ollut todellakaan mitään kevyttä lomalukemista. Erään hotellin terassilla sitä lukiessani luokseni tuli nuori hollantilainen mies, joka oli huomannut, mitä luen. Hän poikkesi huoneeseensa hakemaan oman lomakirjansa, joka oli sama kirja – hollanninkielisenä. Hän kysyi, haluaisinko katsoa hänen kirjastaan kuvia, joita minun pokkariversiossani ei ollut. Koska olin jo loppusivuilla ja tiesin, mitä kirjassa tapahtuu, katsoin mielelläni. Tästä kohtaamisesta syntyi mielenkiintoinen keskustelu ja jäi vahva muisto kyseisestä kirjasta.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

bdr

.

.

.