Joulu saapuu kirjastoon

Kirjastossa on jouluun virittäydytty pikkuhiljaa joulukuun alusta lähtien. Jo perinteeksi muodostunut joulukuusi lakikirjoista kasattiin kirjastoon itsenäisyyspäivän alla. Lakikirjojen vihreät kannet ovat lähellä oikeaa havunvihreää ja kullanväriset tekstit kruunaavat jouluisen ilmeen.

Kuusen rakennusta. Valokuvaaja: Marja Talikka

Ensimmäiset poistokirjoista askarrellut joulukoristeet ovat ilmestyneet kirjastoon jo useampi vuosi takaperin. Nämä ovat aina herättäneet kiinnostusta kirjastossa kävijöissä ja niinpä päätimme järjestää asiakkaillemme mahdollisuuden tulla askartelemaan itse joulukoristeista poistokirjoista.

Jouluaskarteluja. Valokuvaaja: Sanna Savolainen

Viime torstaina näppärät sormet taittelivatkin kirjoista kauniita tähtiä, joulukuusia, joulupalloja ja syntyihän samalla myös muutama joulukorttikin. Askartelun lomassa tarjolla oli myös glögiä ja pipareita. Tilaisuus sai paljon kiitosta osallistujilta ja pyrimme järjestämään askartelua myös tulevina vuosina.

Askartelua. Valokuvaaja: Hanna Värri

Joulun aikana kirjaston toiminta hiljenee. Viikon 51 (17.-21.12.2018) origo-palvelupiste on avoinna 10.00-15.30. Perjantaista 21.12 klo 15.30 alkaen myös kirjaston omatoimikäyttö sulkeutuu, eli kirjastoon ei pääse sähköavaimella joulun aikaan. Vuoden alussa (2.-4.1.2019) Origo-palvelupiste on avoinna 10.00-14.00. Myös omatoimikäyttö palautuu keskiviikkona 2.1.

Kirjakuusi. Valokuvaaja: Paula Savelius.

Tiedekirjaston väki toivottaa kaikille oikein hyvää joulua!

 

.

 

.

 

 

KIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 6: Pian työpäivä

Kampuksella on vielä rauhallista ja hiljaista aamulla seitsemän maissa, jolloin työpäivääni aloittelen läpikäymällä sähköpostiviestit. Yön aikana tulee harvoin toimenpiteitä vaativia meilejä, päivän mittaan sitten enemmänkin.

Vuoden loppupuolella aineistotilaukset työllistävät. FinELib, joka on suomalaisten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yleisten kirjastojen muodostama konsortio, neuvottelee kustantajien kanssa e-aineistojen hankinnasta. Konsortion jäsenenä tiedekirjasto tilaa suuren osan niin LUT-yliopiston kuin Saimaan ammattikorkeakoulun e-aineistoista FinElibin kautta. Tänään ilmoitan LUT-yliopiston tilaajaksi aivan uuteen aineistoon. Yliopiston henkilökunnalla on ollut koekäyttömahdollisuus tähän uuteen tietokantaan ja saimme mukavasti kommentteja aineiston tarpeellisuudesta niin opetuksen kuin tutkimuksen näkökulmasta.

Tiedekirjasto tekee myös suoria aineistotilauksia kustantajien kanssa sellaisiin aineistoihin, joita ei FinELibin kautta saa. Tällöin työhöni kuuluu lukea sopimus- ja käyttöehdot, kommentoida niitä omalta osaltani, ja välittää ne juristin läpikäytäväksi. Eräänkin vuosittain hankittavan aineiston sopimusneuvottelut aloitettiin jo huhtikuussa ja nyt vihdoin, joulukuun puolessa välissä, sopimus oli allekirjoitusta vaille valmis. Mikä sopimuksissa sitten hiertää? Esimerkiksi asiakkaille täysin itsestään selvä asia, e-aineistojen käyttö kotoa, ei ole niin itsestään selvää, vaan etäkäytöstä tulee olla maininta sopimuksessa.

Seuraavaksi pohdin vetämäni e-tiimin seuraavan kokoontumisen aikaa ja asialistaa. Vuodenvaihteessa niin alkaa kuin loppuu eri aineistoja ja niiden näkyminen ja aktivointi Finna-hakupalveluissamme on oleellista. Kokoan asialistalle asioita, joiden tekemisestä tulee sopia yhteisesti: kuka tekee, mitä tekee ja milloin tekee. Finnasta juolahtaakin mieleen mennä katsomaan Kansalliskirjaston ylläpitämälle keskustelufoorumille onko jotain Finnaan liittyvää, jota tulisi hoitaa.

Työpäivä kuluu tällä kertaa pääasiassa aineistoasioiden parissa, myös painettujen, sillä käyn hyllyttämässä palautuneita kirjoja, kun palvelupisteen väellä on kiirettä asiakaspalvelussa. Hyllytyksen ohessa nappaan vanhentuneita tai huonokuntoisia kirjoja hyllystä poistettavaksi kokoelmista; emmehän ole kirjavarasto vaan kirjasto!

.

.

.

 

VIERASKYNÄ: Kirjasto on jo digiloikan päässä

Tavallisena marraskuun maanantai-iltana Lappeenrannan tiedekirjaston yläkerrassa on paljon väkeä. Pöytiensä ääressä opiskelijat ovat mietteissään syventyneinä lukemiseen ja tehtäviinsä. Heitä katsoessa tulee vahva entiselämys. Olenhan ollut täällä minäkin.  Neljäkymmentä vuotta sitten samoissa puuhissa.

Kun aloitin opintoni Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1976, kirjasto loisti uutuuttaan. Tila oli valoisa ja yliopiston avajaisetkin pidettiin kirjaston avoimessa salissa. Mustiin pukeutuneet hienot herrat istuivat yleisönä tuoleilla ja me opiskelijat kurkimme yläkerroksen kaiteella. Puheista ei jäänyt mitään mieleen, mutta tila ja juhlan tuntu tuoksuvat mielessä vieläkin vuosikymmenien jälkeen. Olimme ylpeitä fukseja ja teekkareita. Tunsimme kuuluvamme jäseninä tähän hienoon korkeakouluyhteisöön.

Lappeenrannan Teknillinen Korkeakoulu, avajaistilaisuus yliopiston kirjastolla; juhlavieraat kuuntelemassa konserttia. Kuvaaja: Aarne A. Mikonsaari. Kuvan omistaa Lappeenrannan museot. Lisenssi: https://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/deed.fi

Neljän vuosikymmenen matka taaksepäin osoittaa, että erityisesti kirjastotoiminnassa se paljon keskusteltu digiloikka on jo otettu. Minun hikoillessani yläkerran pöytien ääressä etsimme Engineering Indexin ja Chemical Abstractin luetteloista käsipelillä artikkeliviitteitä harjoitus- ja seminaaritöihin ja sen jälkeen metsästimme artikkelikopioita vaikeamman kautta.

Kaikki löytämämme mielenkiintoiset artikkelit eivät olleet kirjaston alimmasta kerroksesta löytyneiden paperilehtien arkistossa. Sitten ulkopuolelta tilaamaan ja kalliin artikkelin saapumista odottamaan. Tämän marraskuun maanantai-illan opiskelijoiden näkökulmasta tämä olisi kuin paluuta modernista tietotekniikasta laskutikun aikaan.

Laskutikku. Kuvan omistaa Suomen merimuseo. Lisenssi: https://creativecommons.org/licenses/by/4.0/deed.fi

Vielä 1990-luvullakin isot kansainväliset viite- ja kokotekstitietokannat olivat ammattikäyttäjien portinvartioinnin takana. Tavalliselle opiskelijalle ja tutkijalle ovet avautuivat ammolleen vasta parikymmentä vuotta sitten. Tämän päivän opiskelija tai tutkija ei kirjaston yhteiseen olohuoneeseemme tule enää siksi, että sähköisessä muodossa olevat kokotekstiartikkelit tai e-kirjat olisivat luettavissa vain siellä. Rajun digitalisaation kokenut kirjasto on aina ja kaikkialla mobiilisti meidän ulottuvillamme, jos vain olemme tietoverkon äärellä.

Kyky hyödyntää kirjaston sähköisiä palveluja on melkeinpä kuin jonkinlainen ammattitaidon ja osaamisen indikaattori niin tutkijoille, opettajille kuin opiskelijoillekin. Arjen puserruksessa on helppoa ajatella, että en ehdi enkä jouda ja että digiähky tästä tulee kuitenkin. Digitalisoitua aineistoa on todella valtava määrä, mutta modernin korkeakoululaisen osaamista juuri onkin löytää se itselle oleellinen ja myös kyetä pitämään itsensä ajan tasalla. Siinä kirjasto on mainio kumppani elämän mittaisella matkalla.

Anneli Pirttilä

 

Anneli Pirttilä

tekniikan tohtori, pian eläkeläinen ja opiskelijaksi jälleen palannut