KIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 8: Paulan työpäivä

trent-erwin-338084-unsplash
© Photo by Trent Erwin on Unsplash

Toimin tiedekirjaston osastosihteerinä, ja toimenkuvaani kuuluu muun muassa asiakaspalveluun, laskujen käsittelyyn, väitöskirjojen julkaisuun, julkaisuarkistoon ja verkkokauppaan tallentamiseen sekä viestintään liittyviä tehtäviä. Aloitan työpäiväni yleensä jo heti seitsemän jälkeen, sillä aamut ovat rauhallisuutensa vuoksi tehokkainta työaikaa.

Päiväni alkaa useimmiten sähköpostien läpikäymisellä, niin myös tänään. Henkilökohtaisen työsähköpostini lisäksi seuraan myös julkaisuihin, viestintään ja asiakaspalveluun liittyviä kirjaston sähköpostilaatikkoja. Sähköpostin määrä ja aiheet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi loppuvuodesta on yleensä paljon väitöskirjojen julkaisuprosessiin liittyvää viestintää väittelijöiden kanssa. Tänään lähetin yhdelle tulevalle tohtorille julkaisunumerot hänen väitöskirjaansa ja tarkastin toisen väittelijän väitöskirjan koevedoksen.

Sähköposteihin vastaamisen jälkeen tarkistan, onko laskujenkäsittelyohjelmaan tullut kirjaston ostolaskuja asiatarkastettaviksi. Laskuja tulee yleensä tasaisesti pitkin viikkoa, tänään järjestelmässä odotteli kahdeksan laskua. Järjestän laskut eräpäivän mukaiseen järjestykseen, ja aloitan kiireellisimmistä. Säännöllisesti toistuvat laskut ovat melko nopeita käsitellä, mutta yksittäiset laskut ja kirjalaskut vaativat aina selvittelytyötä esimerkiksi kustannuspaikkojen suhteen.

Tänään, kuten aina kerran tai pari viikossa, olen Origo-palvelupisteen takapäivystäjä, mikä tarkoittaa, että hyllytän päivän aikana palautuvia kirjoja ja tuuraan tarvittaessa palvelupisteen opiskelijapäivystäjää. Hyllytys ja asiakaspalvelu ovat hyvää vaihtelua toimistotyölle. Hyllyttäessä saa työpäivään lisättyä terveellistä liikuntaa istumisen vastapainoksi ja asiakaspalvelussa pysyy ajan tasalla asiakkaiden tarpeista ja ajankohtaisista asioista.

Aikatauluun sidoksissa olevien tehtävien ja asiakaspalvelun lomaan mahdutan viestintään liittyviä asioita kuten kirjaston Facebookin, Twitterin, Instagramin ja tämän blogin päivitystä. Väitöskirjojen tallennusta LUTPubiin ja LUTShopiin teen sitä mukaa kun niitä julkaistaan. Näissäkin työtehtävissä niiden monipuolisuus on etu: sosiaalisen median päivitys on melko vapaata ja vaihtelevaa, kun taas väitöskirjojen tallennustyö tietyllä kaavalla tehtävää.

Normaalien työtehtävieni lisäksi päivääni saattaa kuulua kokouksia tai palavereita. Kuulun moneen eri tiimiin ja toimin väitöstiimin vetäjänä, joten tiimipalavereita ja muita kokouksia riittää lukukausien aikana viikoittain. Lisäksi osallistun muun muassa kirjanäyttelyiden tekoon, mikä on tällaiselle kirjafanille oikein mieluista puuhaa. Kirjakassi kulkee usein edestakaisin kodin ja työpaikan välillä, ja uutuushyllyn tarjontaa seuraan tarkasti! Omia lainamääriäni kasvattaa tällä hetkellä myös työn ohessa opiskelu.

 

.

.

.

 

Mainokset

Monessa mukana

Iris Tahvanainen on ollut merkittävä osa Lappeenrannan tiedekirjastoa 8 vuoden ajan. Ennen tätä hän ehti työskennellä toistakymmentä vuotta Metropolian kirjastossa. Näihin vuosiin on ehtinyt mahtua monta muutosta ja uudistusta niin kirjastojen puolella kuin korkeakoulukentällä.

Miten alun perin olet päätynyt kirjastoalalle?

-Valmistuin geofyysikoksi sellaisena aikana jolloin kaivosteollisuutta ajettiin Suomessa alas. Töitä oli vaikea löytää ja ne olivat aina määräaikaisia. Kyllästyin jatkuviin pätkätöihin ja lähdin opiskelemaan tietotekniikkaa ja tuotantotaloutta TKK:lle. Opiskelujen aikana minua pyydettiin töihin ja pääsin mm. kehittämään ja luomaan Suomen ensimmäistä patentti-insinöörikoulutusta, joka pyörii yhä vielä. Info-kurssin suoritin töiden ohessa TKK:lla ja kun EVTEK:ssä aukesi informaatikon paikka, päätin hakea sitä. Työt alkoivat saatesanoilla ”kirjaston kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä, vaan olet tiedonhankinnan taitojen opettaja”. Näistä sanoista huolimatta kirjaston kanssa päädyin tekemisiin varsin paljonkin, naurahtaa Iris.

mde
Iris valmiina eläkepäiville.

Miten työ on muuttunut vuosien aikana?

-Periaatteessa tiedonhankinnan opetus on samanlaista aina; tavoite ja menetelmät ovat pysyneet samoina. Jo 90-luvun lopussa oli käytössä verkkokurssi, jolla opiskelijat perehtyivät tiedonhakuun. Toki välineet ovat muuttuneet todella paljon. Ensimmäinen tietokanta aikoinaan oli ASTA (Applied Science and Technology Abstracts), joka oli rompulla.

Mikä on ollut työssäsi parasta?

-Ehdottomasti jatkuva uuden kehittäminen ja ajan seuraaminen. Olen siitä kiitollinen, että olen saanut olla mukana niin monen asian kehittämisessä. Kun aloitin työt Lappeenrannan tiedekirjastossa, oli julkaisulautakunta oiva väylä päästä taloon sisään. Sitä kautta pystyi monia asioita viemään eteenpäin ja tutustui muihinkin ihmisiin, kuin kirjaston henkilökuntaan. Yksi mielenkiintoinen hanke oli myös vuonna 2011-2012 RAE, jota kirjaston osuudelta pääsin vetämään. Se oli silloin täysin uutta ja aika erilaistakin. Samalla pääsi hyvin tutustumaan LUTin tutkijoihin.

Kun työpäivät ovat kuluneet kirjojen keskellä, niin onko intoa lukemiseen vielä vapaa-ajalla?

-Tykkään lukea erityisesti elämäkertoja ja kansantajuisesti kirjoitettuja julkaisuja tieteestä. Dekkareita tulee myös luettua paljon, sekä kevyempää kirjallisuutta esim. Jojo Moeysin ja Lucinda Rileyn kirjoja.

Mitä aiot tehdä nyt eläkkeelle siirtyessäsi?

-Aion kerrata saksan kieltä, sekä harrastaa vaateompelua. Olisi myös mukava suorittaa jotain opintoja, ehkäpä historiasta. Järjestää vuosien saatossa kertyneet valokuvat. Tietysti olla lastenlasten hoitoapuna tarpeen mukaan. Liikuntaakin on nyt toivottavasti mahdollista harrastaa enemmän. Eläkkeen myötä työkavereista joutuu luopumaan, niin varmasti ihmissuhdeverkoston kehittäminen on myös edessä. Myös jonkinlainen vapaaehtoistyö kiinnostaisi, pohtii Iris.

 

 

 

.

 

 

 

..

 

 

.

KIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 7: Annen työpäivä

Linnalan kampuskirjasto toimii Saimaan ammattikorkeakoulun Imatran yksikössä. Kirjaston päivittäistä toimintaa pyörittää kirjastosihteeri. Normaalisti työpäiväni alkaa kahdeksan maissa. Tietokoneen käynnistellessä itseään aloitan kirjaston aamurutiinit. Haen sanomalehdet ulkoa postilaatikosta. Samalla, kun heitän kesäyliopiston lehdet heidän lokeroonsa, otan edellisenä päivänä iltapäivällä mahdollisesti kirjaston lokeroon ilmestyneet postit. Kirjaston avaan kello yhdeksän ja tarkistan ennen ovien avaamista, että lainausautomaatti ja hakukone ovat toimintakunnossa. Päivän posti saapuu yleensä yhdeksän tienoissa, joten kirjaston ovien avaamisen jälkeen noudan ja käsittelen saapuneet postit. Hesari paikoilleen, aikakauslehdet saapumisvalvontaan ja omille paikoilleen kirjaston lehtien lukutilaan. Puran laatikkopostin: käsittelen Skinnarilasta Linnalaan matkanneet palautukset ja laitan asiakkaiden varaamat kirjat odottamaan noutoa. Tyhjennän kirjaston kirjanpalautuslaatikon ja käsittelen kirjat asiakkaan lainoista vapaasti lainattavaksi. Päivän aikana hyllytän kirjat omille paikoilleen ja samalla katson, että hyllyt ovat siistit ja kirjat jotakuinkin oikeilla paikoillaan.

linnala_ulkoa
Linnalan kampus.

Linnalan kirjaston aukioloaikoina asiakaspalvelua on tarjolla, vaikka nykyään asiakkaat osaavat melko hyvin toimia kirjastossa itsenäisesti. Syyslukukauden alussa uudet opiskelijat tarvitsevat opastusta kirjaston käytössä ja kirjastokortteja aktivoidaan uusille asiakkaille. Periodin vaihtuessa on kiire löytää kurssikirjoja ja opinnäytetyön aineiston metsästykseen kaivataan välillä apua. Joskus ei kirjaa meinaa löytyä hyllystä tai kirja on Skinnarilan kokoelmassa ja sitä pyydetään Imatralta noudettavaksi. Tulostin voi olla hukassa tai PDF ei lähde tulostumaan. Näitä ongelmia ratkon yhdessä asiakkaan kanssa, mutta joskus on tarvetta pyytää apua informaatikolta tai IT-tuelta.

Sähköposti on tärkeä työväline ja se on käytössä pitkin päivää. Lukuoikeuksia minulla on työtehtävien vuoksi yhdeksään eri sähköpostiin. Aamulla tarkistan viestit ennen kirjaston avaamista ja vastaan kiireellisimpiin heti. Sähköpostiin saapuvat myös Skinnarilan ja Linnalan kirjaston väliset hyllyvarausviestit eli asiakkaiden toisesta yksiköstä tarvitsemien hyllyssä olevien kirjojen varaukset. Viestit tulevat tunnin välein, jolloin tarvittavat kirjat noukitaan hyllystä, palautetaan ja laitetaan laatikkoon odottamaan kuljetuspäivää. Linnalasta kirjalähetykset lähtevät maanantaisin ja torstaisin Skinnarilaan. Päivän mittaan sähköpostiin tulevat myös ilmoitukset tallennetuista opinnäytetöistä, jotka vaativat käsittelyä LUTPubissa ja Theseuksessa. Sähköposti on myös pääviestintävälineeni yhteydenpidossa kollegoihin ja muihin tarvittaviin tahoihin. Skype toimii pikaviestinnässä, jos vastapuoli on koneensa ääressä. Teamsistä tulee myös välillä viestejä akuuteista asioista.

dav
Linnalan kirjaston asiakaskoneita.

Linnalan kirjaston päivittäisten töiden lisäksi vastaan yliopiston ja ammattikorkeakoulun opinnäytetöiden käsittelystä LUTPubissa ja Theseuksessa. Opinnäytetöitä tulee päivittäin käsiteltäväksi. LUTPubin kiireisimmät kuukaudet vuonna 2018 olivat tammi-, touko- ja elokuu, Theseuksessa kiireisin oli toukokuu. Vuodesta 2018 olen vastannut Saimaan ammattikorkeakoulun henkilökunnan julkaisujen tallennuksesta Theseukseen. Lisään julkaisu- ja sarjatiedot valmiiseen julkaisuun, muokkaan tarvittaessa kansilehden sekä teen julkaisusopimukset ja hoidan niiden kierrättämisen allekirjoitettavana kirjoittajilla sekä amkin edustajalla. Lopuksi toimitan kirjoittajille vielä omat allekirjoitetut sopimuskappaleet sekä tiedot julkaisun pysyvästä osoitteesta. Julkaisujen osalta kiireisintä aikaa viime vuonna oli tammi- maaliskuu, syys-lokakuu ja joulukuu.

Paljon muutoksia on tulossa tämän vuoden aikana, kun Saimaan ammattikorkeakoulun koulutusalat Linnalasta siirtyvät Skinnarilaan ja samalla myös kirjasto muuttaa. Kokoelmaa sopeutetaan Skinnarilan kokoelmaan: vanhaa aineistoa poistetaan, ylimääräisiä kappaleita karsitaan, aineiston hyllyluokkia muutetaan ja tarkennetaan. Uusia haasteita ja työtehtäviä on luvassa ja entisiä jää pois. Työympäristö sekä työyhteisö muuttuvat. Pieni työyhteisö vaihtuu isoon, etäällä olevat kollegat tulevat lähelle ja nyt lähellä olevat työkaverit katoavat Skinnarilan uumeniin. Linnalan kampuskirjasto sulkee ovensa 17.5.2019 ja jää historiaan. Nähdään Skinnarilassa!
Anne

Finnan asiakastyytyväisyyskysely 2019

Tammi-helmikuussa toteutetussa Finna-hakupalveluiden asiakastyytyväisyyskyselyssä saimme 633 vastausta, lämmin kiitos kaikille vastanneille!

Finna logot

Finna koettiin hyödylliseksi (4,45/5) ja sen koettiin säästävän aikaa (4,08/5). Kaiken kaikkiaan Finnan arvosanaksi muodostui 8,3.

Nimeä yksi asia tai toiminnallisuus, johon olet Finnassa erityisen tyytyväinen

Finnan käyttöliittymä sekä haku koettiin helpoksi ja hakujen rajaustoiminnot käteviksi. Erityisesti rajaus vertaisarvioituihin aineistoihin sai kiitosta.

Finna toiminnot

Finnasta löytyvät hakutulosten tallentamiseen ja jakamiseen liittyvät toiminnallisuudet saivat myös kiitosta. Suosikit-toiminto helpotti kirjatietojen keräämistä yhteen paikkaan ja valmiin lähdeviitteen luominen Viitetiedot-toiminnolla oli nopeaa.

Jos voisit muuttaa Finnassa yhden asian, mikä se olisi ja miksi?

Useampi kommentti liittyi e-aineistojen kokotekstisaatavuuteen. Finnan rajaus ”Kokoteksti saatavilla” oli pois käytöstä useamman kuukauden kirjastosta riippumattomista syistä. Järjestelmäntoimittaja on nyt kuitenkin saanut vian paikallistettua ja korjattua, joten kokotekstirajaus toimii jälleen!

Kaikki Finnasta löytyvät viitteet eivät kuitenkaan edes sisällä kokotekstiä, sillä LUT on hankkinut myös viitetietokantoja, kuten Scopuksen ja Chemical Abstracts SciFinder Scholarin. Viitetietokannassa on kirjallisuusviitteitä eli kuvauksia tiedonlähteistä eikä varsinaisia dokumentteja. Viitetietokantojen merkitys on vähentynyt aineistojen muuttuessa sähköisiksi, mutta viitetietokantoja käytetään esimerkiksi tutkimuksen arvioinnissa.

Finnan kansainvälisten aineistojen haun tulokset pohjautuvat aineistovälittäjien ylläpitämiin tietokantoihin ja näiden tietokantojen ajantasaisuus vaihtelee riippuen niiden ylläpitäjästä. Tästä johtuen hakutulosten joukkoon voi tulla sellaisiakin lähteitä, jotka eivät toimi. Koska kyseessä on kansainväliset tietokannat, ei kirjasto valitettavasti pääse niiden sisältöä muokkaamaan.

 

.

.

.

VIERASKYNÄ: Koska kirjastossa saa myös nukkua

Oli aika tarkalleen 1990-luvun puoliväli, kun ensimmäistä kertaa astelin LTKK:n kirjastoon. Kaverini Viiansuon Ramin kanssa ajateltiin, että kerta yliopistoon on tultu, niin ehkä pelkät Aalefin kirjakaupasta saatavat prujut eivät ole riittävästi.

juhis

Kurssimateriaalia tuli sittemmin luettua aika reippaasti ja tästä on jäänyt muistoihini pari havaintoa. Ensinnäkin, tuohon aikaan olimme yliopistona varsin painottuneita koulutukseen, joten journalien sijaan opetuksessa käytettiin kirjoja. Tuli siinä samalla opeteltua lukemaan; lukiossa kun vielä luentomuistiinpanoilla sekä koulutuntien aikaan hereillä pysymisellä pärjäsi melko hyvin. Toiseksi, LTKK:n kirjasto oli jo silloin sen verran resurssoitu, että koko opintojen aikana meikän ei tarvinnut ostaa yhden yhtä kirjaa. Toki useasti yönylilaina tarkoitti sitä, että nukkuminen jäi väliin. Toisaalta se tarkoitti, että rahaa jäi elämiseen; myös siihen kevyempään.

Itselleni suurin oppi kirjaston tärkeydestä tuli siinä kohtaa, kun Timo opasti meikää hakemaan tieteellistä tietoa maisteritutkintoa varten. Tuolloin ei kylteri ymmärtänyt kovinkaan hyvin termiä informaatiolukutaito. Talikan Marja on tämän hyvin määritellyt taidoksi hakea oikeanlaista tietoa, ymmärtää tiedon syntymiseen liittyviä prosesseja, käyttää tietoa ja tuottaa uutta, erityisesti tieteellistä tietoa. Ilman kirjaston informaatikkoja en nyt olisi tässä.

Tohtoriopintojen aikana taas ymmärsin, että kaikkea materiaalia ei ole saatavilla tietokannoista. Kun haluaa lukea vaikkapa 1800-luvun lopun tai 1900-luvun alun ajattelijoiden klassikkoteoksia organisaatiokäyttäytymisestä, pitää jälleen turvautua kirjoihin. Tässäkin pääsen kiittämään Vidingin Marjaa, joka pystyi joskus kovinkin paljon eksyksissä olleelle tutkijakoulutettavalle kaivamaan psykedeelisiä lähteitä mm. lontoolaisista varastokirjastoista.

Nykyisin LUT on selkeästi painottunut tutkimusyliopistoksi, tullut siinä sivussa rankeeratuksi kolmella kovimmalla päälistalla ja tutkitun tiedon saavutettavuus informaatiolukutaidon lisäksi on noussut tärkeämpääkin tärkeämpään asemaan 24/7-toimintamuotojen myötä. Tässäkin suhteessa kirjastomme informaatikot – ja toki koko muukin henkilöstö – ovat tehneet upeaa työtä. Miekin kun nykyisin käyn kirjastossa lähinnä virtuaalisesti.

Ohikävellessä myös ihailen opiskelijoita, jotka ottavat Fatboyden päällä päiväunia. Koska kirjastossa saa myös nukkua.

Rokkenroll,

@JuhisSaksa

Tuokiokuvia tieltä tohtoriksi

Professori soittaa: ”Tulisitko kertomaan opiskelijoilleni tiedonhankinnasta. He ovat aloittamassa opinnäytettä.” Menen enemmän kuin mielelläni, eikä se jää ainoaksi kerraksi. Opin opettamisesta joka kerralla jotakin uutta.

Kollega soittaa: “Olen jäämässä opintovapaalle viimeistelemään väitöskirjaani. Tulisitko sijaiseksi kahdeksaksi kuukaudeksi?” Toki kiinnostaa. Eikös olekin hyvä tehdä välillä jotakin muuta, erilaista? Asiat järjestyvät ja minusta tulee kahdeksaksi kuukaudeksi taas yritysinformaatikko!

Photo: Tuomas Vitikainen
Tohtorinhatut. Kuva: Tuomas Vitikainen.

Kollega väittelee. Ymmärrän aiheen ja pystyn seuraamaan hänen ajatteluaan. Kiinnostun. Tutkimuksen keinoin tarkastellaan tuttua ilmiötä. Hento ajatus viriää: Entä jos minäkin… Esitän ajatukseni esimiehelle, joka ampuu sen alas välittömästi vedoten resurssipulaan yksikössä. Ajatus jää kuitenkin elämään, vaikka alasammuttuna kituukin.

Mietin itsekseni, mikä on se asia, jota haluaisin tarkastella ja totean, että sen tulee liittyä läheisesti työhöni. Haluan selvittää, onko jatkuvasti kehittämälläni opetuksella vaikutusta. Konferenssissa esitän ajatukseni entiselle kollegalle, joka työskentelee nyttemmin professorina. Selitän, mitä haluaisin tutkia ja kysyn hänen mielipidettään. ”Unohda koko juttu”, hän toteaa ja jatkaa: ”Ei tuollaista voi tutkia.” Minuun tuo kommentti vaikuttaa kuin kaadettaisiin vettä myllyyn.

Kokeilen uutta tapaa opettaa. Myöhemmin joku keksii tavalle nimenkin. Siitä aletaan puhua käänteisenä luokkahuoneena. Käytän menetelmän soveltamisesta saamaani aineistoa opetuksen kehittämiseen ja oppimistulosten tarkastelemiseen. Kirjoitan asiasta konferenssipaperin oman alan konferenssiin.

Olen kahvilla yhteistyökumppanina toimivan yliopistomme opettajan kanssa. Kerron hänelle, mitä olen itsekseni tutkinut. Tällä kertaa asiaa ei ammutakaan alas, vaan se saa siivet. Yhdessä kehitämme opetusta eteenpäin. Saan neuvoja asian tutkimiseen. Kysyn: ”Väitöskirja, ai tästä? Luuletko, että minusta on siihen?” Ja uusi esimieskin rohkaisee: ”Anna palaa!”

POSTDOC_IMG_20180928_162140.jpg
Post Doc. Kuva:Marja Talikka.

Konferenssipaperi aiheesta ja siihen soveltuvista tutkimusmenetelmistä. Rohkaisevia kommentteja. Toinen konferenssipaperi. Eräänä päivänä luennon tauolla saan tiedon: olen saanut jatko-opinto-oikeuden. Opiskelijat taputtavat!

Opintovapaalla. Yläkerran kylpyhuoneremontti kestää täsmälleen saman ajan kuin opintovapaani. Käsittelen tutkimusdataa ja ympärilläni tuntuvat lentelevän betonimurikat ja kaakelinkappaleet. Exceltaulukoita ja graafeja syntyy kuitenkin ja niiden pohjalta kirjoitan artikkeleita. ”Ei, tämä meidän lehtemme ei julkaise artikkeleita kuin puhtaasti omalta alaltamme.” ”Aihe on kyllä kiinnostava, mutta ei sovi lehtemme linjaan.” Miten ihmeessä teen tästä artikkeleita jufokakkosiin tai kolmosiin tai edes ykkösiin, kun sopivaa foorumia ei löydy?

Monografia! Olen helpottunut. En ole diplomityön kirjoittamisen jälkeen tuottanut yhtään laajaa yhtenäistä kirjallista esitystä, mutta nyt voin sisällyttää kaikki kolme aihepiiriä samaan julkaisuun ja tehdä siitä johdonmukaisen kokonaisuuden. Englanninopettajan opit mielessä kirjoitan ja nautin siitä.

Esitarkastajien löytäminen on onneksi ohjaajan tehtävä. Ei käy kateeksi. Lopulta löytyvät vaaditut kaksi henkilöä, joista toinen suostuu toimimaan myös vastaväittäjänä.

Kommentteja, kehitysehdotuksia, tekstin hiomista, sanojen merkitysten pohtimista. Ymmärtääkö lukija tekstistä sen, mitä haluan sanoa? Viittaukset kuntoon. Pitääkö olla linkki? Onko tämä lähde sopiva? Apua, se onkin hävinnyt netistä. Etsin uuden. Tekstinkäsittelyohjelma käyttäytyy oudosti. Sisennykset, otsikoinnit, fontit, marginaalit. Kollega auttaa. Sitten PDF:ksi, mutta ei se näytä oikealta. Aloitan sivujen tarkastelun uudelleen. Loppuuko tämä koskaan?

Acknowledgements – ihanaa, vihdoin saan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat olleet osallisena työssäni. Muistanko kaikki? Mitä tässä saa sanoa ja mitä ei? Mikä on sopivaa?

Oikovedos. Melkein jo perillä! Aivan, korjataan vielä pari kohtaa. Sitä pientä viilausta.

Väitöspäivän ajankohta pitää määrittää. Lomakauden jälkeen vasta, sillä aiemmin ei ole mahdollista. Menköön siis vielä yksi kesä. Väitöskahvien suolaiset ja makeat tarjoilut, lounasmenun valinta kustoksen ja vastaväittäjän kanssa syötävälle lounaalle, minkä väriset kukat saliin – siis mitä, pitääkö minun niitäkin miettiä? Karonkka: missä, mitä tarjotaan, ketä kutsun, ohjelmaa? Missä välissä valmistelen puheen sinne? Kutsukortit ja paikkakortit! Ja kampaaja.

Vihdoin väitöspäivä. Kaikki on järjestyksessä. Kirjat painettu ja toimitettu saliin ja oikean väriset tuoksuttomat kukat paikallaan. Lounas- ja kahvitarjoilut kunnossa. Asiansa osaavat ammattilaiset ovat ne hoitaneet.

presenting_DSC4998.jpg
Marja puolustamassa työtään. Kuva: Tuomas Vitikainen

Nautin väitöspäivästä. Suku, ystävät ja työtoverit paikalla. Väitös on enemmänkin keskustelu kahden asiaan perehtyneen tutkijan välillä. Ei tarvitse jännittää. Yhdessä kohdassa teen muotovirheen, mutta siitä en kerro teille.

Kesäinen kotikaupunki on kauneimmillaan karonkan aikaan, ja järvi välkehtii puiden välistä. Katson ikkunasta ulkona odottavia juhlapukuisia rakkaita ystäviä, jotka kohta tulevat sisään juhlatilaan.

Photo: Tuomas Vitikainen
Marja, vastaväittäjä ja ohjaajat. Kuva: Tuomas Vitikainen.

Jos välillä tuntuikin, ettei tunnelin päässä näkynyt valoa niin lopulta kuitenkin näkyi. Eikä se ollut vastaan tuleva juna!

Loppusanat: Mitä ihmiset tekevät kaikella sillä ajalla, jolloin eivät tee väitöskirjaa?

Joulu saapuu kirjastoon

Kirjastossa on jouluun virittäydytty pikkuhiljaa joulukuun alusta lähtien. Jo perinteeksi muodostunut joulukuusi lakikirjoista kasattiin kirjastoon itsenäisyyspäivän alla. Lakikirjojen vihreät kannet ovat lähellä oikeaa havunvihreää ja kullanväriset tekstit kruunaavat jouluisen ilmeen.

kuusenrakennus
Kuusen rakennusta. Valokuvaaja: Marja Talikka

Ensimmäiset poistokirjoista askarrellut joulukoristeet ovat ilmestyneet kirjastoon jo useampi vuosi takaperin. Nämä ovat aina herättäneet kiinnostusta kirjastossa kävijöissä ja niinpä päätimme järjestää asiakkaillemme mahdollisuuden tulla askartelemaan itse joulukoristeista poistokirjoista.

kierrätysaskartelua2

kierrätysaskartelua
Jouluaskarteluja. Valokuvaaja: Sanna Savolainen

Viime torstaina näppärät sormet taittelivatkin kirjoista kauniita tähtiä, joulukuusia, joulupalloja ja syntyihän samalla myös muutama joulukorttikin. Askartelun lomassa tarjolla oli myös glögiä ja pipareita. Tilaisuus sai paljon kiitosta osallistujilta ja pyrimme järjestämään askartelua myös tulevina vuosina.

jouluaskartelua
Askartelua. Valokuvaaja: Hanna Värri

Joulun aikana kirjaston toiminta hiljenee. Viikon 51 (17.-21.12.2018) origo-palvelupiste on avoinna 10.00-15.30. Perjantaista 21.12 klo 15.30 alkaen myös kirjaston omatoimikäyttö sulkeutuu, eli kirjastoon ei pääse sähköavaimella joulun aikaan. Vuoden alussa (2.-4.1.2019) Origo-palvelupiste on avoinna 10.00-14.00. Myös omatoimikäyttö palautuu keskiviikkona 2.1.

kirjakuusi
Kirjakuusi. Valokuvaaja: Paula Savelius.

Tiedekirjaston väki toivottaa kaikille oikein hyvää joulua!

 

.

 

.