Suosin kaupunkimatkailussa Otavan kustantamia kartta+opas-sarjan kompaktin kokoisia matkaopaskirjoja. Kirjan aukeamalla on aina esitelty yksi osa kaupungista. Esittelyssä nostetaan esiin joitakin nähtävyyksiä, ruokapaikkoja ja ostomahdollisuuksia, ja kartta aukeaa kahden aukeaman kokoiseksi eli juuri sellaiseksi, ettei tuuli retuuta sitä liikaa. Vaikka kartat antavat melko summittaisen ensivaikutelman, olen selvinnyt niiden avulla monien isojenkin kaupunkien katuviidakossa.
Kirjasto kirkossa
Madridin kartta+opas-kirjasesta löysin maininnan entiseen kirkkoon tehdystä kirjastosta, johon tosin pääsi tutustumaan vain aamu- tai iltayhdeksän ja kymmenen välillä. Yhtenä loma-aamuna suuntasin Lavapiésin kaupunginosaan heti yhdeksäksi. Varhainen liikkeellelähtö kannatti. Oli virkistävää kulkea heräävässä kaupungissa ja erityisesti sen hyvin kansainväliseltä tuntuvassa vanhassa osassa, jonka sydämestä, pienen aukion laidalta ja kauppahallin naapurista, löytyi Escuelas Pías de San Fernandon eli Centro Asociado de la Unedin (Avoin yliopisto) kirjasto.
Koulun ja kirkon historiaa
Paikalle perustettiin vuonna 1729 piaristien (katolinen munkkikunta) koulu, joka omistautui kouluttamaan huono-osaisia lapsia. Koulu kasvoi nopeasti: perustamisvaiheessa oppilaita oli noin 100, vuonna 1772 jo yli 2000, jolloin koulun piti laajentua myös viereisiin rakennuksiin. Koulu oli tunnettu innovatiivisista opetustavoistaan ja vuonna 1795 koulussa alettiin opettaa myös kuulo- ja puhevammaisia. Koululle rakennettiin vuosina 1763-1791 Gabriel Escribanon suunnittelema kirkko. Kirkon rakentaminen rahoitettiin lahjoituksilla, joita saatiin Espanjan kuninkailta (Kaarle III ja Kaarle IV) ja aatelisilta.
Espanjan sisällissodan aikaan (1936-1939) koulu ja kirkko tuhoutuivat, ne poltettiin ja ryöstettiin. Jäljelle jäi vain alun perin koulun kappelina toimineen kirkon rauniot. Vuosikymmeniksi paikka jäi oman onnensa nojaan, vaikka aivan naapuriin samalle tontille rakennettiinkin San Fernandon kauppahalli ja asuintaloja.
Vuonna 2004 restaurointi saatiin päätökseen ja kirjastossa on edelleen näkyvissä vanhan Escuelas Pías -kirkon ja -koulun jäänteitä. Rakennuksen kunnostus ja uuden lisääminen on tehty vanhaa kunnioittaen ja tarkasti ajatellen. Rakenteissa on käytetty puuta ja tiiltä, jotka sopivat hyvin säilyneisiin vanhoihin osiin.
Tunnelma saa hiljentymään
Tunnelma kirjastossa on uskomaton: kirkkomaisuus saa tällaisen kirjastoturistinkin vaistomaisesti hiljenemään ja hiippailemaan varpaillaan. Kameran sulkimen raksahduskin tuntuu häiritsevältä. Tällaisessa kirjastossa ei tarvita erillistä hiljaista tilaa!
Kirkkomaisuus näkyy erityisesti holvikaarissa ja tilan korkeudessa. Suht’ vähäiset kirjat on sijoitettu melko mataliin hyllyihin. Kalusteet ovat sopivan vanhanaikaisen oloisia, täysin modernit huonekalut ja kirkkaat värit eivät edes sopisi tällaiseen ympäristöön.
.
.
.