Tietopalvelupäivystys ennen ja nyt

Tiedekirjastossa on asiakkaiden apuna päivystävä informaatikko, jonka tehtäviin kuuluu chatin, sähköpostin tai puhelimen kautta tuleviin tiedonhaku- ja muihin avunpyyntöihin vastaaminen sekä paikallisasiakkaiden auttaminen tiedonhakuasioissa. Informaatikolle voi myös varata ajan, jolloin voi rauhassa keskittyä tiedonhakuongelman ratkaisemiseen.

Tietopalvelupäivystykseen on aina kuulunut opiskelijoiden, henkilökunnan ja ulkopuolisten asiakkaiden opastamista kirjaston käytössä. Jotkut kokoelmat, kuten sarjakokoelma ja nyt jo pois jäänyt Kvartto-kokoelma (A4-kokoisten kirjojen kokoelma!) ovat olleet asiakkaiden mielestä sellaisia, joista on ollut hankala löytää tarvitsemaansa kirjaa. Kirjan paikallistamisessa tarvitaan edelleen apua, vaikka nyt siihen on uusia välineitä. Finna-hakupalvelussa saa avattua kartan, josta näkee kirjan sijainnin.

Tiedonhakuasioissa palveleminen sen sijaan on aivan eri juttu kuin 1980-luvulla tai 1990-luvun alussa. Informaatikoilla oli päivittäin muutaman tunnin päivystysjakso, jona aikana asiakkaille tehtiin tiedonhakuja eri tietokannoista. Asiakkaat eivät voineet itse tehdä hakuja, sillä tietokantojen käyttäminen oli kallista. Akateemisten tunnusten käyttäminen laski hintoja hieman yliopistolaisille, mutta ulkopuolisille asiakkaille ja yliopiston maksullisille projekteille haut tehtiin kalliimmin hinnoin lisenssiehtojen mukaisesti. Korkeiden hintojen vuoksi ammattilaiset tekivät tiedonhaut, sillä heiltä se sujui aikaa ja tarpeettomia tulostamisia säästäen. Haut tehtiin ns. rivikirjoittimia käyttäen, jolloin viitteiden lisäksi kaikki hakukomennot ja muukin teksti tulostui paperille. ”Tekstinkäsittely” toimi saksilla. Kun haluttiin oikein hieno tulos, leikkeet liimattiin A4-arkeille, jotka valokopioitiin siistiksi asiakkaan käyttöön.

Kun 1980-luvun lopulla käyttöön tulivat mikrotietokoneet ja tekstinkäsittelyohjelmat, tiedonhaun tulokset saatiin siisteiksi ilman saksia. Oli melkoinen edistysaskel, kun tulostuslistaukset saatiin lähetettyä sähköpostin liitteinä asiakkaiden omille koneille. Jos asiakas oli informaatikon kanssa yhdessä tekemässä tiedonhakua, hän sai tiedoston mukaansa levykkeellä. Levykkeetkin olivat arvotavaraa. Ne pyydettiin palauttamaan kirjastoon, kun tiedot oli tallennettu omalle koneelle.

tietopalveluennen

Mikähän mahtoi olla vuosi, jolloin CD-ROM-muotoiset tietokannat tulivat käyttöön? 1990-luvun alkupuolella varmaan. Aluksi oli vain yksi tietokanta, Abi/Inform, jota käytettiin syöttämällä levy tietokoneessa olevaan lukijaan. Yhdellä levyllä olivat yhden vuoden aikana tietokantaan tulleet viitteet – siis pelkät julkaisutiedot ja tiivistelmä, mutta ei artikkelien kokotekstejä! Ne piti joko etsiä kirjastoon tulevista lehdistä tai tilata kaukopalvelun kautta muista kirjastoista. Asiakkaat tarvitsivat neuvoja tiedonhaun tekemisessä ja ihan teknistä apua laitteiden käytössä. Joskus jouduttiin kaivamaan CD-ROM-asemasta ns. ”lerppu” eli ohut tallennusdisketti! Ne olivat ulkomitoiltaan samankokoisia kuin CD-levyt, joten tottumaton käyttäjä erehtyi helposti.

CD-ROM-muotoisten tallenteiden käyttö oli vain muutamien vuosien juttu. Graafisten käyttöliittymien lisääntyessä alkoi tulla asiakaskäyttöön tietokantoja, joiden käyttö ei vaatinut informaatikkoa välittäjäksi. Ne lisääntyivät todella nopeasti ja asiakkaat ottivat ne innostuneesti vastaan. Informaatikon apua tarvittiin sen jälkeen pääasiassa tiedonhakujen muotoiluun ja tietokantojen toiminnan selittämiseen. Apua tarvittiin ja tarvitaan edelleen myös sopivien tietokantojen valintaan ja erityisesti hakusanojen etsimiseen.

tietopalvelunyt
Informaatikko opastaa opiskelijoille Finna-hakupalvelun käyttöä.

Informaatikot päivystävät nykyään paljon pidempiä aikoja kuin ennen. Kirjastossa on päivystävä informaatikko koko päivän, ei pelkästään parin tunnin ajan. Ennen päivystettiin omassa työhuoneessa ja asiakas tuli useimmiten paikan päälle kysymään neuvoa. Joskus käytiin opastamassa luettelotietokannan tai vielä sitä aiemmin kirjaston kortiston käytössä. Nyt neuvonta tapahtuu usein asiakaspalvelutiloissa ja asiakas on kirjautuneena joko omalle koneelleen tai kirjaston työasemalle. Iso osa neuvonnasta tehdään myös sähköisesti joko chatin tai sähköpostin välityksellä. Asiakkaan ongelmat eivät ole muuttuneet kovin paljon. Perimmäinen ongelma on aina löytää tietoa jonkin tietyn ongelman ratkaisemiseksi tai tutkimuksen lähdeaineistoksi. Välineet ja tietokannat ovat kuitenkin kehittyneet valtavasti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.

Syksy tulee ja tuo tullessaan fuksiopastusviikot uusille opiskelijoille

Syksyn tullen uudet opiskelijat saapuvat sankoin joukoin kampukselle. Paljon uutta asiaa pitää omaksua ja suunnistaa paikasta toiseen.

img_2338

Kirjasto on tärkeä osa opiskelua ja toivomme, että opiskelijalla on aikaa kaiken hyörinän keskellä poiketa myös kirjastossa ja tutustua palveluihin.

Joka syksy olemme kahden viikon ajan opastaneet uusia opiskelijoita kirjaston käytössä.  Tänä syksynä tuo ajankohta on 12.9.–23.9. Opiskelijat voivat tulla kirjastoon joko ryhminä tai itsenäisesti. Kerromme kirjastosta ja palveluista, näytämme itsepalvelulainaus- ja palautusautomaattien käytön ja lopuksi opiskelija saa käteensä fuksipassin, jossa oleviin kolmeen kysymykseen löytyy vastaus käymällä jokaisessa kolmessa kerroksessa. Yksittäisten henkilöiden ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, mutta mahdollisten ryhmien päällekkäisyyksistä johtuvien ruuhkien välttämiseksi pyydämme kertomaan tulosta osoitteeseen: kirjasto-koulutus@lut.fi.

Kirjastopassin suorittaminen on LUT:n opiskelijoille pakollinen osa Tiedonhaun perusteet / Information searching -verkkokursseja. Toivomme runsasta osanottoa myös Saimian opiskelijoiden osalta, vaikka kirjastokäynti ei olisikaan pakollinen.

Tervetuloa tutustumaan Tiedekirjastoon!

Finna – hakupalvelu, josta löydät kaiken mitä tarvitset hakemiseen

LUT Finnasta/Saimia Finnasta voit hakea tiedekirjaston oman kokoelman aineistoja sekä organisaatioille lisensoituja e-aineistoja. Palvelu jakautuu kahteen eri osaan: perushakuun ja artikkelihakuun. Perushaulla haetaan kirjaston painettuja aineistoja, e-kirjoja, e-lehtinimekkeitä ja opinnäytetöitä. Artikkelihaulla haetaan kansainvälisiä artikkeleita ja e-kirjoja.

Kirjautumalla oman organisaatiosi tunnuksilla (linkki kirjautumiseen: LUT, Saimia) ja liittämällä kirjastokorttisi Finnaan pääset uusimaan lainojasi, tekemään varauksia, tallentamaan hakujasi, käyttämään uutuusvahtia ja muita palveluita.

Kokeile ja tutustu!

Finna ehdottaa hakusanaasi sopivia…

Finna1

Hakutulokset on jaettu…

Finna2

Kirjaston kokoelmissa voit rajata hakua muun muassa…

Finna3

Kansainvälisissä e-aineistoissa voit rajata hakua esimerkiksi…

Finna4

DMPTuuli –työkalu avuksi aineistonhallintasuunnitelman tekemiseen

DMPTuuli data management plan and guides in the tool also in English, www.dmptuuli.fi

Suomen Akatemia edellyttää 1.9.2016 alkaneessa tutkimusrahoitushaussa, että hakemukseen liitetään aineistonhallintasuunnitelma. Myös avoimen tieteen edistäminen ja tutkimusaineiston avaaminen edellyttävät mm. aineiston keruun, käytön, säilytyksen ja jatkokäytön suunnittelua. Aineistonhallintasuunnitelman laatimisen avuksi OKM:n rahoittamassa Tuuli-projektissa on tutkijoille kehitetty DMPTuuli –työkalu, joka helpottaa aineistojen hallintaa ja avaamista sekä vastaamista tutkimusrahoittajien vaatimuksiin. Työkalu on pilottikäytössä ja se löytyy osoitteesta www.dmptuuli.fi.

Valmiit pohjat helpottavat suunnittelua

Käyttäjätunnuksen teon ja kirjautumisen jälkeen työkalu mahdollistaa aineistonhallintasuunnitelmien laatimisen eri rahoittajien hakemuksiin. Työkalusta löytyvät pohjat niin Suomen Akatemian, Tekesin kuin Euroopan komission rahoitushakemusten tekemiseen.

Ohjeita käyttäjien avuksi

Tutkimusorganisaatioiden yhteisessä työkalussa on useita hyviä puolia, sillä rahoittajien kysymykset ja rahoittajasta riippuvat ohjeistukset ovat käytössä kaikille organisaatioiden käyttäjille. Lisäksi kysymysten oheen voidaan sisällyttää organisaatiokohtaisia ohjeita. Esimerkiksi Suomen Akatemian rahoitushakemuspohjassa kaikkia organisaatioita koskevien ”Academy Guidelines”:n lisäksi LUT-kohtaiset ohjeet on lisätty ”LUT Guidance” –kokonaisuuden alle. Nämä ohjeet täydentävät yleisiä ohjeita ja niitä täydennetään tarvittaessa.

DMPTuulilla tehty aineistonhallintasuunnitelma voidaan tulostaa eri tiedostomuodoissa varsinaisen rahoitushakemuksen liitteeksi.

LUT:ssa DMPTuulia koskevat kysymykset voit lähettää osoitteeseen openscience@lut.fi. Ylläpitotunnukset löytyvät tällä hetkellä Tiedekirjastosta Ilkka Nokelaiselta ja Iris Tahvanaiselta.

Questions concerning DMPTuuli in LUT can be sent to openscience@lut.fi. The Academic library (Ilkka Nokelainen and Iris Tahvanainen) has the admin credentials to the tool.

TuuliPosteri

Source: Tuuli-project https://wiki.helsinki.fi/display/Tuuli/Tuulin+esittelymateriaalia

More information concerning research data management:
DMPTuuli -tool: www.dmptuuli.fi
Open Science services offered by CSC: http://openscience.fi/services
Lisätietoa Tuuli-projektista ja aineistonhallinnasta: http://portti.avointiede.fi/tutkimusdata/dmptuulin-avulla-suunnitelmallisuutta-tutkimusaineistojen-hallintaan
Tuuli-projekti: https://wiki.helsinki.fi/display/Tuuli/Tuuli-projekti

 

ORCID-tutkijatunniste

In English: ORCID Researcher ID, www.orcid.org

orcid

Oletko joskus epäillyt, että sinut ja tutkimuksesi tulokset voidaan sekoittaa toiseen samannimiseen tutkijaan? Ongelma lienee suurin John Smithillä tai Wang Leellä, mutta meillä Suomessakin on runsaasti tutkijakaimoja, jotka ovat voineet julkaista useissa organisaatioissa tutkijan uransa aikana. Yliopistoissa suositellaan ORCID (Open Researcher and Contributor ID) -tutkijatunnisteen käyttöönottoa. Monet kustantajat edellyttävät kirjoittajilta ORCIDia ja julkaisuprosessin myötä tunniste päätyy kirjoittajatiedoissa artikkelin mukana julkaisutietokantoihin.

Jokainen voi luoda yksilöllisen ORCID-tunnisteen osoitteessa www.orcid.org. ORCID on avoin kansainvälinen yhteisöperustainen palvelu, johon on liittynyt yli 2 miljoonaa tutkijaa. ORCID-yhdistys on rekisteröity Yhdysvaltoihin ja tähän on liittynyt kritiikkiä. Tunnisteen tekeminen on vapaaehtoista. Kukaan muu ei voi tehdä eikä ylläpitää tunnistetta tutkijan puolesta. Tutkija voi määrittää ORCID-profiilinsa julkisuustason kolmella eri tasolla (julkinen-luotettavat kumppanit-vain itse). ORCID todettiin OKM:n teettämässä selvityksessä sopivimmaksi kansalliseksi ratkaisuksi: https://confluence.csc.fi/display/tutki/Tutkijan+identifiointi+-esiselvitys.

Tutkija voi myös itse liittää Scopus Author ID:n ja Web of Sciencen Researcher ID:n ORCID-tunnisteeseen (https://orcid.scopusfeedback.com/# ja http://wokinfo.com/researcherid/integration/). Tällöin ORCID ID näkyy tutkijan tiedoissa kyseisissä tietokannoissa. Tutkija voi liittää julkaisutietonsa ORCID-profiiliinsa niin halutessaan ja ORCIDissa voi ylläpitää myös CV-tietojaan. LUT:ssa CV-tiedot suositellaan kuitenkin ylläpitämään pääsääntöisesti LUT Research Portalissa. On suositeltavaa, että tutkija liittää ORCID-tunnisteen omiin tietoihinsa LUT Research Portaalin uudessa versiossa, jossa on kenttä ORCID-tunnisteelle.

Pilottivaiheessa olevassa Haka-ORCID-yhdistämispalvelussa tutkijatunniste voidaan yhdistää Haka-tunnisteeseen. Aikanaan LUT:n tietohallinto tullee tekemään tämän LUT:n tutkijoiden osalta. Jo lähes 200 LUT:n tutkijaa on tehnyt itselleen ORCID-tunnisteen. ORCIDin hyödyt lisääntyvät sitä mukaa, kun sen kattavuus tutkijoiden keskuudessa paranee. Kokonaisuuteen liittyy myös valtakunnallisten palvelujen kehittäminen siten, että tiedonsiirto eri toimijoiden välillä helpottuu ja vältytään samojen tietojen syöttämiseltä yhä uudelleen eri järjestelmiin esim. vuosittaisessa julkaisutiedonkeruussa.

Lisätietoja:
Kansallinen ORCID-työryhmä kehittää ja ylläpitää ohjesivustoa osoitteessa www.tutkijatunniste.fi.
Palvelun osoite / Information in English: www.orcid.org
Lisätietoja LUT:ssa / Something to ask: openscience@lut.fi

Libraries Opening Paths to Knowledge

Liber-logo

Ajatuksia LIBER 2016 -konferenssista, Helsinki 29.6.–1.7.2016

LIBER (Ligue des Bibliothèques Européennes de Recherche – Association of European Research Libraries) on yli 400:n tiede- ja tutkimuskirjaston organisaatio yli 40:ssä Euroopan maassa. Lappeenrannan tiedekirjasto on LIBERin jäsen. LIBERillä on tunnustettu asema tieteellisten kirjastojen ja tieteellisen tiedon puolestapuhujana ja alan vaikuttajana, ”lobbarinakin”, tällä hetkellä mm. avoimen tieteen tekijänoikeudellisten esteiden poistamiseksi EU-lainsäädännössä.

Helsingissä järjestetyn LIBER 2016 -konferenssin teema oli ”Libraries Opening Paths to Knowledge”. Konferenssin keskeistä antia oli entistä selkeämpi käsitys siitä, että Open Science ei ole enää mikään valintakysymys. Avoimen tieteen suuntaan mennään, eikä se tarkoita vain Open Access -julkaisemista, rinnakkaisjulkaisemista tai tutkimusdatan avaamista, vaan myös kattavampaa ja tarkempaa tutkimusmenetelmien ja tutkimuksen prosessien avaamista sekä TDM:n (text and data mining) tuloa tieteen käytäntöihin. Yhdistetyn visuaalisen ja tekstianalyysin tuloksista oli hauskana esimerkkinä Vogue-lehden taideartikkeleiden sisällön painopisteet 1900–2000-luvuilla.

kartta

LIBER on tehnyt kannanoton teksti- ja datalouhinnan mahdollistavan poikkeussäännöksen saamiseksi tekijänoikeuslainsäätöön. Poikkeus mahdollistaisi sekä tutkimus- että kaupallisen käytön tietenkin edellyttäen että ko. organisaatiolla on laillinen pääsy louhittaviin aineistoihin. Lisenssit eivät riitä mahdollistamaan tiedonlouhintaa. Euroopan komissio rahoittaa FutureTDM-hanketta edistääkseen teksti- ja datalouhinnan mahdollisuuksia Euroopassa. Hanke on järjestänyt aiheesta ”tietokahvila”-tilaisuuksia eripuolilla Eurooppaa: www.futuretdm.eu.

Kirjastoilla on keskeinen tukijan rooli avoimen tieteen käytäntöjen implementoinnissa. Tästä oli esillä toimintamalleja ja esimerkkejä: “Libraries should be a one stop shop for Open Science training and support”. Edinburghin yliopistossa koottu perusteellinen Mantra-verkkokurssi tutkimusaineistojen hallinnasta on vapaasti luettavissa osoitteessa http://datalib.edina.ac.uk/mantra. Kurssin kohderyhmiä ovat tutkijat, tutkijakoulutettavat ja tietoammattilaiset.

vaitoskirjat

Vastuu avoimuuden edistämistä on yliopistoilla ja organisaatioilla, ei yksittäisillä tutkijoilla tai kirjastoilla. Matkaa avoimeen tieteeseen on edelleen pitkälti, London School of Economics:n datainformaatikon sanoin: ”The Road to Data Sharing is Paved with Good Intentions!”

Näyttelyssä esiteltiin maailman ensimmäinen vertaisarvioitu luonnontieteellinen videojulkaisu (IF1.1), http://www.jove.com. Sellaisesta voisi ajatella olevan iloa opettajille.

Johtaja Ralf Schimmer Max Planck Digital Librarystä esitteli Open Access 2020 -hanketta, http://oa2020.org. Hankkeen tavoitteena on siirtyminen tieteellisten julkaisujen tilauspohjaisesta kustannusmallista Open Access -malliin samaan tapaan kuin Scoap3-konsortiossa tilausmaksuilla on ostettu keskeiset High Energy -lehdet OA-lehdiksi. Tällä tavoin ”rahassa kylpevä” tieteellinen kustannustoiminta olisi tarkoitus saada siirtymään 2000-luvulle. Yliopistojen e-aineistoihin käyttämät rahat riittäisivät tähän reilusti, jos pohjana käytetään keskimääräisiä Open Access -kirjoittajamaksuja (2000 €). Tämä malli myös nopeuttaisi tutkimustulosten saamista julkisuuteen. Schimmerin esityksen pohjana oleva artikkeli “Disrupting the subscription journals’ business model for the necessary large-scale transformation to open access” laskelmineen löytyy osoitteesta: http://dx.doi.org/10.17617/1.3. Yliopistot ovat mukana hankkeessa LERU (League of European Research Universities) -organisaation välityksellä ja kirjastot LIBERin kautta.

Lisätietoja:
Konferenssin ohjelma, lehdistötiedote: http://liber2016.org/press-release-european-libraries-unite-for-open-science
Konferenssin esitykset sisältöineen: http://liber2016.org

KIRJASTON KULISSEISSA OSA 4: Kaukopalvelu etsii ja löytää

Artikkelia ei löydy tietokannasta, eikä uusinta kirjaa hyllystä – mikä avuksi? Vastaus: kirjaston kaukopalvelu.

kirjat2

Kaukopalvelu on kirjastojen välistä lainaus- ja jäljennepalvelutoimintaa. Lappeenrannan tiedekirjasto tilaa asiakkailleen sellaisia julkaisuja tai niiden jäljenteitä, joita kirjaston omista kokoelmista ei löydy. Vastavuoroisesti kaukopalvelu lähettää tiedekirjastolta pyydettyä aineistoa muille kirjastoille lainaan.

Palvelut paranevat ja kaukopalvelutilaukset vähenevät

Ritva aloitti työn kaukopalvelun parissa vuonna 1995, joten kokemusta aiheeseen löytyy 20 vuoden edestä. Vuonna 1995 kaukopalvelutilausten määrä oli huimat 5000 tilausta vuodessa, mutta viime vuosina määrät ovat pysyneet noin 1500 tilauksen vuositasolla. Kaukopalvelutilausten määrän tippumista selittää sähköisten aineistojen jatkuvasti parempi saatavuus.

kaukopalvelu_posti

Aineisto liikkuu kirjastojen välillä

Lappeenrannan tiedekirjaston kaukopalvelun kautta tilataan eniten yksittäisiä tieteellisiä artikkeleita, jotka ovat tyypillisesti joko hyvin vanhoja tai melko tuoreita. Tietokantojen kautta pääsee hyvin käsiksi viime vuosina ilmestyneisiin aineistoihin. Uusien artikkelien tarve selittyy sillä, että ne eivät ole vielä ehtineet saataville tietokantoihin ja hyvin vanhojen artikkeleiden kohdalla kyse on siitä, etteivät tietokantojen arkistot ole vielä toistaiseksi riittävän kattavia pitkälle menneisyyteen.  ”Välillä tulee myös erikoisempia aineistopyyntöjä: on tilattu esimerkiksi nuotteja tai karttoja Kansallisarkistosta”, muistelee Ritva.

Käytännössä aineisto liikkuu kirjastojen välillä postin avulla. Ritva kuvailee prosessia: ”Kun meidän kirjastosta pyydetään kirjaa lainaksi, niin se merkitään lainatuksi ja laitetaan postilla menemään toiseen kirjastoon. Jos puolestaan pyydetään tilaamaan jokin kirja, tarkistetaan ensin kirjan saatavuus Melindasta (suomalaisten kirjastojen yhteistietokanta), sitten pohjoismaisista kirjastoista ja sitten hakua laajennetaan aina kauemmaksi. Esimerkiksi World Cat -palvelusta voi tarkistaa aineistojen saatavuutta laajalti, melkein koko maailman kattaen.”

Joskus aineistoa on ollut äärimmäisen vaikea saada. ”Muutaman kerran on käynyt niin, että väitöskirjaa tai artikkelia on joutunut tavoittelemaan suoraan tekijältä itseltään, mutta aina tällaisissa tapauksissa aineisto on kyllä saatu käyttöön” muistelee Ritva.

kaukolaina_gradu

Asiakkaat ja opastus

Kaukopalvelun ahkerimpia käyttäjiä ovat LUT:n tutkijat ja Saimian henkilökunta. Kaukopalvelun maksullisuus vähentää opiskelijoiden intoa käyttää palvelua, mutta usein opinnäytetyövaiheessa palveluun turvaudutaan.

Asiakkaita askarruttavat eniten hinnat ja aineistojen eräpäivät, joten niistä tulee usein kysymyksiä. Eräs kummallisuus on myös opinnäytetyöt, jotka ovat määritelty lukusalikappaleiksi ja siten ne on luettava kirjastossa. Esimerkiksi Turun yliopiston graduja saa kaukolainattua, mutta työt ovat lukusalikappaleita, joten ne täytyy lukea kirjaston tiloissa. Aineisto säilytetään kirjaston Origo-palvelupisteessä ja asiakas voi käydä lukemassa työn kirjastosalissa laina-ajan puitteissa. Aineistoa ei saa kuitenkaan viedä pois kirjaston tiloista.

Tyypillisiä kaukopalvelun kohtaamia haasteita ovat asiakkaan kaipaamat aineistot, joita ei yksinkertaisesti ole saatavissa tai ulkomaisista kirjastoista saadaan vastaus, ettei aineistoa lainata. Tänä sähköisenä aikana asiakkaista tuntuu myös oudolta, että osa tilatuista artikkeleista toimitetaan asiakkaalle paperitulosteina. Syynä paperinpyöritykseen ovat lisenssit, jotka rajaavat sähköisen aineiston käyttöä. Esimerkiksi Ruotisista tilatut artikkelit tulevat paperikopioina postin välityksellä.

Kaukopalvelun saama palaute on pääsääntöisesti positiivista, sillä palvelu auttaa tutkijan pois tiedonhaun pinteestä ja kiitoksia saadaan usein. Tämän allekirjoittaa myös väitöskirjaa työstävä Marja: ”Kaukopalvelu on kullanarvoinen väitöskirjan tekijälle.”

Lisätietoja:

http://www.lut.fi/kirjasto/kaukopalvelu

Hinnasto