TIEDEKIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 2: Kirsin päivä

Tulen yleensä töihin aikaisin aamun ruuhkaisimpia busseja vältelläkseni, niin tänäkin aamuna. Työpäivä alkoi sähköpostien läpikäymisellä. Postia tulee päivittäin aika paljon. Kiireellisiin posteihin yritän tietenkin vastata heti.

sabri-tuzcu-331970-unsplash
Sabri Tuzcu/Unsplash

Tämän helmikuisen työpäivän työlistalla oli kirjojen hankintaa, julkaisujen validointia, e-kirjojen linkitystä Finnaan ja kaukopalvelua. Alkuun tein normityötäni, eli hankin kirjoja, tällä kertaa uusia kirjoja Linnalan kampuskirjastoon. Schooleista oli tullut hankintapyyntöjä osastojen kokoelmiin henkilökunnan käyttöön. Myös eräältä opiskelijalta oli tullut hankintaehdotuksia kirjaston kokoelmaan. Hankittavista kirjoista tehdään hankintatietueet kirjaston hankintaohjelmaan. Tietueet näkyvät Finnassa.

Kello 9:n aikaan kirjaston väki kokoontui aamukahville, jonne minäkin menin. Työpöydän ääreen palattuani kävin läpi avoimet kirjatilaukset ja ostin vielä e-kirjoja. Tehtäviini kuuluu myös julkaisujen validointia eli niiden metatietojen oikeellisuuden tarkastamista. Validointi tehdään Converis-tutkimustietojärjestelmässä, jonne yliopiston henkilökunta syöttää julkaisunsa. Enimmäkseen validoin tänään lehtiartikkeleita, mutta myös muutaman konferenssiartikkelin. Ne ovat vähän työläämpiä validoitavia kuin lehtiartikkelit.

Sijaistin myös kollegaa kirjaston kaukopalvelussa. Tilasin muutaman kirjan ja lehtiartikkelin Kuopion Varastokirjastosta, josta sekä kirjat että artikkelit saadaan tosi nopeasti. Yhden aineiston tilasin Australiasta asti, kun lähempää sitä ei saanut. Kollegani oli sitä jo kysellyt eräästä yliopistokirjastosta. Maksuksi lähetin IFLA-vouchereita. Ne ovat kansainvälisessä kaukopalvelussa käteviä, kun lainoista ei tarvitse lähettää laskuja.

Työpäivän päätteeksi linkitin Sagen e-kirjoja. Lisäsin kirjaston luettelointiohjelmaan kunkin kirjan tietoihin doi-tunnisteen. Tarkastin myös, että linkki varmasti toimii Finnassa. Töiden välillä kävin syömässä ja iltapäivällä kahvitunnilla. Työpäivä meni nopeasti työn touhussa.

Mainokset

VIRTA, Juuli, Vipunen ja Tutkimustietovaranto – Julkaisutietojen päätepisteet nyt ja tulevaisuudessa

Julkaisutietoja kerätään tutkijoilta LUT:ssakin monestakin syystä. Yksi syistä on raportoida ne Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittain tapahtuvassa tiedonkeruussa julkista rahoitusta varten. Tässä tiedonkeruussa tutkijoiden LUT Research Portaliin syöttämät ja Lappeenrannan tiedekirjaston validoimat julkaisutiedot raportoidaan kansalliseen VIRTA-julkaisutietopalveluun (https://wiki.eduuni.fi/display/cscvirtajtp/VIRTA-julkaisutietopalvelu), johon kaikki suomalaiset yliopistot, korkeakoulut, yliopistolliset sairaalat ja tutkimusorganisaatiot raportoivat julkaisutietonsa. LUT:ssa tämä siirto tapahtuu käsin kerran vuodessa. VIRTA-julkaisutietopalveluun on kytketty myös muita tietolähteitä, kuten Julkaisufoorumin julkaisukanavatietokanta, josta julkaisuille saadaan ajantasaiset JUFO-luokitukset. VIRTA-julkaisutietopalvelun tiedot ovat hyödynnettävissä organisaatioiden tietojärjestelmissä koneluettavien rajapintojen kautta.

”Juulista löytyvät kaikki suomalaisten yliopistojen ja yliopistollisten sairaaloiden raportoimat julkaisut vuodesta 2011 ja ammattikorkeakoulujen julkaisut alkaen vuodesta 2012.”

VIRTA-palvelusta tiedot siirtyvät automaattisesti kansalliseen Juuli-julkaisutietoportaaliin (www.juuli.fi), josta suomalaisten tutkimusorganisaatioiden julkaisutiedot ovat vapaasti kaikkien selattavissa ja haettavissa. Juulista löytyvät kaikki suomalaisten yliopistojen ja yliopistollisten sairaaloiden raportoimat julkaisut vuodesta 2011 ja ammattikorkeakoulujen julkaisut alkaen vuodesta 2012. Valtion tutkimuslaitosten julkaisuja on lisätty Juuliin vuodesta 2014 alkaen. Juulia ylläpitää ja kehittää Kansalliskirjasto yhdessä Tieteen tietotekniikan keskuksen CSC:n kanssa.

Julkaisutietoja voi siis selata paitsi organisaation omissa järjestelmissä, kuten LUT Research Portalissa (research.lut.fi) ja Juuli-julkaisutietoportaalissa, niin myös Vipunen-raportointiportaalissa (www.vipunen.fi), joka sisältää julkaisutietojen ohella myös muuta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toimintaan liittyvää tietoa. Vipusessa voi selata ja koostaa raportteja eri kriteerein. Vipusesta vastaavat OKM ja Opetushallitus.

”Tutkimustietovarannon tarkoituksena on, että samoja tutkimukseen liittyviä tietoja ei raportoida useaan kertaan moneen eri paikkaan”

Vuonna 2017 Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnisti valtakunnallisen Tutkimustietovaranto-hankkeen (https://tutkimustietovaranto.fi/). Tutkimustietovaranto tulee kokoamaan yhteen kuvailutietoja esimerkiksi julkaisuista, tutkimusaineistoista, tutkimusinfrastruktuureista, tutkijoista, tutkimusryhmistä ja hankkeista. Esimerkiksi Juuli, VIRTA ja organisaatioiden tutkimustietojärjestelmät voivat toimia tutkimustietovarannon tietolähteinä. Tutkimustietovarannon tarkoituksena on, että samoja tutkimukseen liittyviä tietoja ei raportoida useaan kertaan moneen eri paikkaan, vaan tietoja voidaan hyödyntää yhden palvelun kautta kulloinkin haluttuun tarkoitukseen. Tutkimustietovaranto julkaistaan vuonna 2020.

Tutkimustietovaranto
Tutkimustietovaranto. Lähde: https://wiki.eduuni.fi/display/CSCTTV/Tutkimustietovaranto

LUT:ssa tavoitteena on kehittää julkaisutietojen raportointia siten, että tiedot siirtyisivät LUT Research Portalista automaattisesti VIRTAan ja sitä kautta Juuliin useamman kerran vuodessa tai jopa lähes reaaliaikaisesti.

Lähteet:

Origo palvelupiste

Kirjastoon saapuessa ensimmäisenä huomaa Origo palvelupisteen. Siellä istuu yleensä yksi päivystäjä valmiina vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin. Millaisiin kysymyksiin siellä osataankaan vastata? Mitä ihmettä tuon päivystäjän työnkuvaan kuuluu?

Ratkaisu löytyy Origosta

Kirjaston asiakaspalvelun auetessa kymmeneltä, päivystäjä saapuu paikalle. Päivystäjä on kirjastossa asiakkaita varten ja pyrkii parhaan osaamisensa mukaan vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin. Yleisimpiä tapauksia ovat esimerkiksi kirjojen sijainnit, ryhmätyötilavarausten teko ja ongelmat LUT:n opiskelijoiden käyttäjätunnuksissa. Jonkin verran asiakkaat haluavat tehdä varauksia kirjoihin, joihin he eivät itse ole pystyneet tekemään varausta Finnan kautta.

origo_palvelupiste

Asiakaspalvelupiste kirjastossa palvelee opiskelijoita, henkilökuntaa sekä ulkopuolisia käyttäjiä. Jos LUT:lainen ei jostain syystä saa vaihdettua salasanaansa id.lut.fi-sivustolla, löytyy ratkaisu Origosta. Tiskillä voidaan tutkia tunnusta hieman tarkemmin ja selvittää, miksi tunnus ei toimi normaalisti.

Jos kirja on hukassa, on myös hyvä pyytää asiakaspalvelija auttamaan sen löytämisessä. Voi olla, että kirja on tosiaan kadonnut tai joutunut väärään paikkaan hyllyssä, jolloin päivystäjät voivat merkata sen järjestelmiin ja seuraava asiakas ei turhan takia mene kyseistä kirjaa etsimään. Voi tietysti myös olla, että päivystäjän harjaantuneet silmät bongaavatkin tuon kirjan hyllystä ja asiakas saa sen heti lainaan.

Kirjastokortin unohtuessa kotiin löytyy apu myös tiskiltä. Jos mukanasi on henkilöllisyystodistus, saat lainattua sen kanssa kirjan päivystäjältä. Toinen mahdollisuus tällaisessa tilanteessa on tietysti kirjautua mobiililaitteella Finnaan, josta löydät oman kirjastokorttisi viivakoodin, jota voit näyttää lainausautomaatteihin.

Mutta mitä ihmettä tiskillä tehdään silloin kuin siinä ei ole asiakasta?

Päivystäjän tehtäviin kuuluu myös vastata asiakkaiden sähköposteihin ja puhelinsoittoihin. Yleisimpiä tilanteita, joissa asiakas lähestyy Origoa sähköpostitse, on toimimaton tunnus, varauksen tekeminen kirjaan, jota on saatavilla Skinnarilasta tai Imatralta tai sitten ihan vaan lainojen uusinta. Puhelimitse lähestytään samanlaisissa asioissa. Puhelimessa kysytään yleisimmin esimerkiksi ohjeita, miten Finnaan saa liitettyä oman kirjastokorttinsa tai onko mahdollista tehdä varausta johonkin kirjaan.

origo_Emma

Asiakaspalvelun lisäksi päivystäjät tyhjentävät palautusautomaatteja ja siirtävät varatut kirjat niille tarkoitettuun hyllyyn. Myös jokainen sähköpostin kautta tehty ryhmätyötilavaraus on hyväksyttävä. Päivystäjä varmistaa tiskillä, että samalla henkilöllä ei ole muita voimassa olevia ryhmätyötilavarauksia ja tilavaraukseen on liitetty myös muut ryhmätyötilaan menevät opiskelijat.

Päivystäjältä tullaan usein kysymään myös erilaisia kysymyksiä esimerkiksi mistä saa ladattua omalle koneelleen LUT:n opiskelijoiden kotikäyttöön hankittuja ohjelmistoja, sekä mistä mikroluokista löytyy tiettyjä ohjelmistoja. Välillä kysytään päivystäjältä myös apua esimerkiksi Moodlen käyttöön tai Eduroamiin kirjautumiseen. Parhaamme mukaan pyrimme vastaamaan kaikkiin kysymyksiin tai ohjaamaan ainakin eteenpäin sellaiseen paikkaan, josta asiakas saa kysymykseensä vastauksen.

Tiedekirjaston blogi täyttää kaksi vuotta!

Pulpfaction_2v
© Photo by Wang Xi on Unsplash

Tiedekirjastomme Pulpfaction –blogi täyttää maaliskuun viimeisenä päivänä kaksi vuotta. Vuosipäivän kunniaksi on aika muistella blogin vaiheita ja aiheita sekä tarkastella vähän tilastoja.

Blogia on alusta asti kirjoittanut koko kirjaston henkilökunta. Lisäksi olemme pitäneet julkaisukynnyksen tarkoituksella melko matalana, jotta saamme tarvittaessa blogiin nopeasti juttuja ajankohtaisista aiheista.

Blogin ensimmäisen jutun aiheena oli Esko Valtaojan kirjallinen tuotanto ja toisessa jutussa esiteltiin kirjaston vastalanseerattu Book swap -hylly. Valtaojalta on sittemmin ilmestynyt uusi kirja Kohti ikuisuutta, joka sekin löytyy kirjastomme kokoelmista. Kirjojenvaihtohylly on edelleen toiminnassa. Kirjoja on tullut lisää ja lukemattomat kirjat ovat löytäneet uusia lukijoita!

Näiden kahden vuoden aikana blogin viisi luetuinta juttua ovat olleet:

Fuksien kirjastopassitehtävät uudistuvat

Tallennusosoitteeksi ResearchGate?

Loma ja laituri – kirjavinkkejä kesäksi

34 vuotta, 85 000 kilometriä työmatkapyöräilyä

Eduunilla rajatonta yhteistyötä

 

Pulpfaction2v

Eniten juttuja olemme kirjoittaneet aineistoista, asiakaspalvelusta, avoimesta tieteestä ja tutkimuksen palveluista. Kesän kynnyksellä ja ennen joulua olemme koonneet kirjaston henkilökunnan vinkkejä lomalukemiseksi. Juttusarja Kirjaston kulisseissa on raottanut lukijoille kirjastossa tehtäviä ns. sisätöitä, jotka eivät suoraan näy asiakkaille.

Tänä vuonna aloitimme kolme uutta juttusarjaa. Tiedekirjastolaisen työpäivä -juttusarjassa jokainen kirjaston henkilökuntaan kuuluva kertoo vuorollaan tyypillisestä työpäivästään. Toinen uusi sarja on Tutkimusta arvioimassa, jonka ensimmäinen kirjoitus käsittelee bibliometriikkaa.

Kolmas uusi juttusarja on Vieraskynä-kirjoitukset. Kutsumme joitakin ahkeria lukijoita ja kirjaston käyttäjiä kirjoittamaan blogiin omista lukutottumuksistaan ja kirjastonkäytöstään. Ensimmäinen Vieraskynä-kirjoittajamme on lehtori Emilia Laapio-Rapi kirjoituksellaan Kotoisa kirjasto.

Tilastot kertovat, että blogissamme on vierailtu yhteensä jo yli 8000 kertaa. Keskimäärin vierailuja on 200-400 kuukaudessa. Kiitos kaikille lukijoillemme mielenkiinnosta! Tästä on hyvä jatkaa!

Pulpfaction2v1

.

.

TIEDEKIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 1: Mä joka päivä töitä teen…

Kirjastossa on kivaa olla töissä. Siihen on montakin syytä, mutta yksi syy on se, että kaikki päivät ovat erilaisia. Usein myös oppii jotakin uutta. Tiedekirjastossa elämä tietenkin vaihtelee sen mukaan, ovatko opiskelijat talossa vai eivät. Lukukausien aikana on säpinää ja sykettä, kesällä ja muina loma-aikoina taas hiljaisempaa. Tässä yksi syksyinen kirjastosihteerin työpäivä.

Aamulla herätyskellon kukko kiekaisee 5:15. Aamukahvin, sanomalehden ja kissan ruokkimisen jälkeen unen pöpperössä kipin kapin bussipysäkille. Sisään työpaikalle normaalisti 7:30 mennessä.

Aamutoimia

Iso osa omaa työtäni on yhteispalvelutiimissä toimiminen, eli kahden opiskelijapäivystäjän lisäksi kolme kirjastovirkailijaa toimii ”takapäivystäjinä”. Päivystyspäivä: aamutoimiin kuuluu kiertää kirjaston ryhmätyötilat sekä ylä- että alakerrassa. Tarkistan onko ikkunat kiinni, valot sammutettu jne. Ryhmätyötilojen avainten palautuslaatikot tyhjennetään ja avaimet poistetaan asiakkaan lainoista. Varsinkin maanantai-aamuisin on usein palautusautomaatit täynnä kirjoja, jotka kerätään ja viedään odottamaan hyllyttäjää.

Sähköposti on tietysti tärkeä käydä läpi, niin oma kuin Origo-palvelupisteenkin, jossa varsinkin lukukausien alussa on aamuisin kymmeniä asiakastietolomakkeita odottamassa, että uusien asiakkaiden tiedot viedään rekisteriin kirjastokorttia varten. Kiireisimpinä aikoina alkusyksystä laskin kirjanneeni rekisteriin yhdessä päivässä lähemmäs 100 kirjastokorttihakemusta. Mahdolliset muistutukset myöhässä olevista lainoista, joita ei voida lähettää sähköpostiosoitteisiin, tulostetaan postiin lähteviksi.

Joko ennen tai jälkeen aamukahvin saapuu päivän posti, usein jo ennen klo 9:ää. Päivän sanomalehdet viedään hyllyyn ja saapuneet aikakauslehdet merkitään saapuneiksi järjestelmään ja viedään asiakkaiden luettaviksi. Tiedekirjaston lehtivastaavana hoidan myös mahdolliset reklamaatiot saapumattomista lehdistä, syksyisin uusin tilaukset ym. yhteydenpito lehtivälittäjäämme kuuluu työtehtäviin.

Aamuposti tuo meille myös uudet kirjat, ja on aina hauskaa avata paketteja – mitähän aarteita tällä kertaa laatikosta löytyy. Nämä merkitään saapuneiksi järjestelmään, ja ne jäävät odottamaan hetkeä, jolloin ne luetteloidaan kirjaston tietokantaan.

Asiakaspalvelua

Asiakaspalvelu avautuu klo 10:00, mutta sitä ennen on aikaa vielä hyllyttää palautuneita kirjoja. Hyllytystä tulee kyllä tehtyä pitkin päivää, ja paitsi että se on mukavaa (ja tarkkaa) työtä, saa koneen ääressä jäykistynyt keho hyvää vetreytystä – miten tuntuukin, että suurin osa hyllytettävistä kirjoista kuuluu aina alimmalle hyllylle…

Asiakaspalveluun saapuu kymmeneksi opiskelijapäivystäjä, mutta usein siinä tarvitaan apua, kun molemmille tiskeille on jono. Jos jostain syystä kumpikaan opiskelijapäivystäjä ei pääse paikalle, takapäivystäjä hoitaa tilanteen. Onneksi meitä on kolme, joista ainakin kaksi on aina paikalla. Palvelutiskillä saattaa kuin huomaamatta mennä tunti hyvinkin äkkiä, mutta jos on hiljaista, niin otan hälytyslaitteen taskuun ja menen työpisteelleni tekemään muita töitä. Piippari kyllä kilahtaa, jos tiskillä tarvitaan apua. Jos on uusia kirjoja odottamassa, otan kirjat työn alle ja luetteloin tietokantaan. Meitä on kaksi virkailijaa, jotka tekevät luettelointia, joten välillä tätä työtä riittää ihan vaikka koko päiväksi.

dav

Välillä pitää tietysti myös syödä, ja ruokatauolla otan yleensä lehden mukaan kahvihuoneeseen siltä varalta, että paikalla ei ole ketään kollegaa juttuseurana. Kirjastotyö antaa nykyisin mahdollisuuden tehdä myös etätöitä, joten aina ei tauolla seuraa ole tarjolla.

Oman virkistystauon jälkeen on aika päästää myös opiskelijapäivystäjä ruokatunnille. Siispä palvelutiskiin päivystämään. Nykyisin, kun Origo-palvelupisteessä tarjotaan kirjaston asiakaspalvelun lisäksi tietohallinnon palveluita, voi tiskillä tulla vastaan kaikenlaista. Välillä osaa auttaa, välillä ei ja joutuu pyytämään asiakasta palaamaan asiaan myöhemmin. Aika paljon on kirjautumiseen, tulostukseen ja ylipäänsä laitteisiin liittyviä ongelmia. Käyttäjätunnuksia/salasanoja kysytään melkeinpä päivittäin, myöhästymismaksuja otetaan vastaan, kirjoja etsitään asiakkaalle hyllyistä ja ryhmätyötiloja varataan myös paljon suoraan palvelutiskiltä, vaikka sen voi LUT-opiskelija tehdä myös itse Outlookin kalenterin kautta. Sosiaalista kanssakäymistä kyllä siis riittää, ja joskus sitä miettii työpäivän jälkeen puhuneensa päivän aikana enemmän englantia kuin suomea, jos ei työkavereita oteta lukuun.

Monessa mukana

Joskus käy myös niin, että päivystystehtävien lisäksi sattuu samalle päivälle palavereja, joskus useampiakin kuin yksi. Itse kuuluun kuuteen eri tiimiin joten näitä on aika useinkin. Päivästä riippuen voi olla myös paitsi uusien kirjojen luettelointia, myös kirjojen korjausta, kurssikirjojen muovittamista, lehtien hyllyttämistä, opasteiden tekemistä jne.

Työpäivän aikana pitää ehtiä pitämään silmällä myös koulutuspostilaatikkoa, eli informaatikoille tulevia opetustilauksia ja etsimään opetuksiin vapaana olevaa informaatikkoa. Tämä kuuluu omiin vastuualueisiini, päivystyspäivänä pitää muistaa myös ISBN-tilaukset, näille on myös oma postiosoitteensa. Sähköposti on siis hyvinkin tärkeä työväline itselleni.

Noin kerran kuussa teen myös jostain erityisestä aiheesta kirjanäyttelyn. Yritän ideoida jonkun ajankohtaan sopivan aiheen, johon kerätään kirjat ja tehdään mainos.  Erittäin mukavaa puuhaa! Pari kertaa vuodessa on myös kirjastosta poistettujen kirjojen jakopäivät, mikä sekin vaatii valmistelua ennen kuin kirjat voidaan laittaa jakoon asiakkaille ajatuksella ”Ota omaksesi, kierrätä kirjamme!”.

Liukuva työaika antaa mahdollisuuden työtilanteesta riippuen lähteä kotiin klo 14:00 jälkeen, päivystyspäivänä paikalla pitää olla 15:45 saakka. Kaikilla on tietysti huonoja päiviä, mutta yleensä päivä kuluu nopeasti ja voi todeta töistä lähtiessään hyvillä mielin, että olipa mukava päivä! Ja sitten voikin kiirehtiä kotisohvalle kissan ja hyvän kirjan kanssa lepäämään.

Tuula

TUTKIMUSTA ARVIOIMASSA: Yleistä bibliometriikasta

Tämä kirjoitus aloittaa juttusarjan, jossa kurkistetaan tutkimuksen arvioinnin maailmaan.

Bibliometriikka

Kukapa tieteen parissa toimiva ei olisi viimeisten vuosien aikana kuullut vaikuttavuuskertoimesta, tutkimuksen arvioinnista ja h-indeksistä. Nämä ja monet muut termit nousevat esiin niin kahvipöytäkeskusteluissa kuin yliopistojen virallisissa esityksissäkin. Mutta mitä näillä oikeasti tarkoitetaan? Voiko tutkimusta mitata erilaisilla mittareilla?

markus-spiske-507983-unsplash
Markus Spiske/Unsplash

Bibliometriikka ei tieteenalana ole ihan uusi, vaan sen juuret ulottuvat aina 1960-luvulle asti. Bibliometrisiä analyysejä on tehty Suomessakin jo 1970-luvulla. Laajemman yleisön bibliometriikka on saavuttanut 2010-luvulla. Yksinkertaistettuna bibliometriikka on julkaisujen mittaamista ja julkaisujen tilastollista analysointia. Tutkimuksen näkyvin tulos on tutkimusjulkaisu. Bibliometriikan avulla pyritään tutkimusjulkaisujen kautta saamaan tietoa niin itse julkaisusta, tutkijasta kuin tutkimusalastakin. Eri menetelmien avulla pyritään kuvaamaan esimerkiksi julkaisukanavien laatua, tutkijoiden menestystä, eri alojen julkaisukäytäntöjä, kirjastojen kokoelmien laatua tai tutkijoiden välistä yhteistyötä. Vuosien saatossa on kehitetty suuri joukko erilaisia indikaattoreita. Esimerkiksi vaikuttavuuskerroin (impact factor, impakti kerroin) pyrkii kuvaamaan lehden vaikuttavuutta lehden saamien viittausten kautta ja h-indeksillä pyritään kuvaamaan tutkijan tieteellisiä ansioita.

Voiko tutkimusta mitata?

Bibliometriset indikaattorit ovat näppärä ja houkutteleva tapa vertailla ja luokitella eri asioita. Viimeisen vuosikymmenen aikana onkin erilaisten tunnuslukujen tarkastelusta tullut arkea yliopistoissa ja tutkijoiden keskuudessa. Syytä on kuitenkin muistaa, että kaikilla indikaattoreilla on omat puutteensa eikä läheskään kaiken vertailu ole mahdollista. Myös käytettävä aineisto vaikuttaa hyvin merkittävästi lopputulemaan niin itse analyyseja tehdessä, kuin valmiita indikaattoreita tarkasteltaessa. Esimerkiksi h-indeksi voi saada kolme hyvin erilaista arvoa, jos sen katsoo Scopuksesta ja Google Scholarista, tai laskee itse käyttäen lähteenä useampia tietokantoja. Tutkimuksen tai tukijan arviointia ei tulisi koskaan tehdä pelkkien bibliometristen indikaattoreiden avulla, vaan aina tulisi tuntea myös tieteenala ja sen käytänteet, sekä käyttää vertaisarviointia. Eri aloilla julkaisukäytänteet vaihtelevat hyvin suuresti. Osa indikaattoreista pyrkii huomioimaan tätä, mutta eivät läheskään kaikki. On myös syytä pohtia onko tarvetta pyrkiä vertaamaan vaikkapa fysiikan tutkijaa ja yhteiskuntatieteilijää. Fysiikan alalla yhdellä lehtiartikkelilla voi olla jopa yli tuhat kirjoittajaa, kun taas yhteiskuntatieteissä julkaisuja kirjoitetaan yhä vieläkin paljon yksin ja julkaisukanavana kirja on yhä voimissaan.

jo-szczepanska-57782-unsplash
Jo Szczepanska/Unslash

Bibliometriikan avulla tutkimusta voidaan tarkastella vasta kun tutkimus on tehty ja julkaisut julkaistu. Usein prosessi vaatii paljon aikaa, alasta riippuen. Julkaisut voivat kerätä viittauksia vasta vuosien päästä julkaisusta ja itse julkaisuprosessikin voi kestää yli vuoden, tutkimuksen tekemiseen kuluvasta ajasta puhumattakaan. Bibliometriikan avulla voidaan tarkastella lähinnä mennyttä aikaa. Nykyään halutaan tietää nopeammin, miten tutkimus menestyy. Mikä on kuuma ala nyt? Ovatko tutkijamme hyviä? Uutena terminä pinnalle onkin noussut altmetriikka, joka tulee sanoista alternative(biblio)metrics tai article level (biblio)metrics. Altmetriikan avulla pyritään kuvaamaan nykytilaa ja se pohjautuu verkossa käyttävään keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Altmetriikassa kerätään julkaisujen lukukertojen määriä, tykkäyksiä, latauksia, twiittejä ja niin edelleen. Altmetriikan uskotaan myös kertovan perinteisiä mittareita paremmin tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.

 

Lähdemateriaalina käytetty: Forsman, Maria., 2016. Julkaisut ja tieteen mittaaminen: bibliometriikan käännekohtia. ISBN 978-952-5960-51-8

VIERASKYNÄ: Kotoisa Kirjasto

Tämän vieraskynä blogin on kirjoittanut Saimaan ammattikorkeakoulun lehtori Emilia Laapio-Rapi, joka viimeistelee opintovapaalla väitöskirjaansa.

Pelottavat kirjastotädit ja ovi tietoon

Ensimmäinen mielikuvani kirjastosta sijoittuu 1980-luvun loppupuolelle Elimäen kunnankirjastoon. Lapsena kuuntelin paljon äänikirjoja kasetteina, joita tuossa kirjastossa oli aikamoinen valikoima. Äänikirjoista mieleeni nousee edelleen Oiva Paloheimon Tirlittan. Äänikirjojen lisäksi kirjastossa oli kaksi tiukkaa kirjaston tätiä. Tädit pitivät huolen, että kirjat ja kasetit palautuvat ajallaan ja että kirjastossa on hiljaista. Pienestä tytöstä tädit vaikuttivat jopa pelottavilta, mikä ehkä johtikin siihen, että olen aina vain hakenut tai palauttanut kirjoja kirjastoon. En muista lapsuudessani tai nuoruudessani ikinä viettäneeni aikaa kirjastossa. Ja jossain vaiheessa hioin kirjojen hakuprosessin vielä lyhyemmäksi varaamalla teoksen jo valmiiksi ja vain noutamalla sen maakuntakirjaston tiskiltä.

dav

Aloitettuani opiskelun Tampereen yliopistossa, kirjastosta aukesi uusi puoli – sähköiset tietokannat. Tiedonhausta ja tietokannoissa möyrimisestä tuli minun lempipuuhaa, joka mahdollisti vielä paremmin kirjaston tiloista kaukana pysymisen. Näin kirjaston vain ovena, jonka läpi pääsin käsiksi maailman tietovarantoihin.

Kirjasto työtilana

Suhtautumiseni kirjastoon on muuttunut elokuun 2017 jälkeen jäätyäni opintovapaalle. Opintovapaan myötä menetin työhuoneeni ja pohdin missä voisin työstää väitöskirjaani. Tulin siihen tulokseen, että en halua tehdä kirjoitustyötä kotona, sillä silloin helposti työ ja vapaa-aika sekoittuvat. Näin oli käynyt jo tehdessäni opintoja työn ohella. Illat venyivät ja kirjapino kotityöhuoneen pöydällä kasvoi kasvamistaan. Ohjaajani ehdotti työskentelyä kodin ulkopuolella ja mieleeni tuli LUT:n tiedekirjasto, jota päätin kokeilla. Olin toki käynyt kirjastossa monia kertoja, joten se oli minulle tuttu paikka. En vain koskaan ollut viettänyt siellä aikaa.

Tulin ensimmäisen kerran hiirenhiljaiseen kirjastoon elokuun puolivälissä. Olin lähes ainoa asiakas koko kirjastossa. Istuin tuoliin kirjaston perällä ja kuuntelin hiljaisuutta. Ahdisti hieman. Onneksi muitakin ihmisiä alkoi virrata kirjastoon elokuun lopussa ja määrä vain kasvoi kirjastopassin suorittamisen aikoihin. Huomasin hiljaisuuden täyttyvän rauhallisella puheensorinalla, jopa naurulla. Ja samalla oma oloni rentoutui. Kirjastossahan saa olla ja tehdä ryhmätöitä ja tehtäviä ihan ”luvan kanssa”. LUT:n tiedekirjaston tädit eivät kurtistelleet kulmiaan samalla tavalla kuin tädit lapsuudessa. Tiedän, että jotakin äänet voivat häiritä, mutta minulle tulee kotoisa olo, kun ei ole ihan hiljaista.

Vieraskynä1_4_tyhjätyöpiste

Nyt olen työskennellyt kirjastossa keskimäärin neljänä päivänä viikossa. Tuoli on sama kuin ensimmäisellä kerralla ja siitä on tullut minun paikkani, jossa teen kirjoitustyötäni. Viihdyn siinä ja saan tehtyä töitä todella hyvin. Kirjastosta on tullut minun fyysinen siteeni opiskeluuni. Kirjastossa työskentelyllä on ollut myös yllättäviä positiivisia vaikutuksia elämääni. Kirjapino kotona oli hävinnyt jo lokakuussa, sillä nyt jos tarvitsen kirjaa, voin hakea sen hyllystä, lainata ja palauttaa päivän päätteeksi. Reppu painaa myös huomattavasti vähemmän kuin elokuussa. Koska minulla ei ole omaa tilaa, johon voisin hamstrata tulosteita ja pinoja, olen oppinut myös selviämään vähemmällä. Olen oppinut lukemaan tietokoneen näytöltä artikkelit ja tallentamaan vain ne, mitä käytän. En tarvitse leikattuja Fingerpori pätkiä tai Kiroileva siili- kortteja seinälle, saadakseni jotain aikaan. Mutta kaikista positiivisin muutos on tullut aivoihini. Pystyn jättämään väitöskirja-asiat kirjastoon ja siirtymään vapaa-ajalle, kun lähden kotiin. Minulla on selkeä fyysinen sekä henkinen lokero työlle ja vapaa-ajalle, mikä auttaa jaksamaan paremmin.

Kirjastosta työrauhaa myös tulevaisuudessa

Opintovapaani päättyy ennen kesää ja aion viettää vielä lukemattomia hetkiä kirjastossa. Olen myös päättänyt, että tulen jatkossakin kirjastoon tekemään keskittymistä vaativia töitä, ikään kuin piiloon kollegoilta ja opiskelijoilta. Liitän kirjaston edelleen vahvasti työntekoon, mutta olen jo hieman selaillut Hesarin kuukausiliitteitä kirjastossa. Ehkä jonain päivänä vielä heittäydyn ihan hurjaksi ja luen jotakin hömppää kirjastossa =).