Kirjastolainen maailmalla – vol. 2

Suosin kaupunkimatkailussa Otavan kustantamia kartta+opas-sarjan kompaktin kokoisia matkaopaskirjoja. Kirjan aukeamalla on aina esitelty yksi osa kaupungista. Esittelyssä nostetaan esiin joitakin nähtävyyksiä, ruokapaikkoja ja ostomahdollisuuksia, ja kartta aukeaa kahden aukeaman kokoiseksi eli juuri sellaiseksi, ettei tuuli retuuta sitä liikaa. Vaikka kartat antavat melko summittaisen ensivaikutelman, olen selvinnyt niiden avulla monien isojenkin kaupunkien katuviidakossa.

Kirjasto kirkossa
Madridin kartta+opas-kirjasesta löysin maininnan entiseen kirkkoon tehdystä kirjastosta, johon tosin pääsi tutustumaan vain aamu- tai iltayhdeksän ja kymmenen välillä. Yhtenä loma-aamuna suuntasin Lavapiésin kaupunginosaan heti yhdeksäksi. Varhainen liikkeellelähtö kannatti. Oli virkistävää kulkea heräävässä kaupungissa ja erityisesti sen hyvin kansainväliseltä tuntuvassa vanhassa osassa, jonka sydämestä, pienen aukion laidalta ja kauppahallin naapurista, löytyi Escuelas Pías de San Fernandon eli Centro Asociado de la Unedin (Avoin yliopisto) kirjasto.

kirjasto-kirkossa1

Koulun ja kirkon historiaa
Paikalle perustettiin vuonna 1729 piaristien (katolinen munkkikunta) koulu, joka omistautui kouluttamaan huono-osaisia lapsia. Koulu kasvoi nopeasti: perustamisvaiheessa oppilaita oli noin 100, vuonna 1772 jo yli 2000, jolloin koulun piti laajentua myös viereisiin rakennuksiin. Koulu oli tunnettu innovatiivisista opetustavoistaan ja vuonna 1795 koulussa alettiin opettaa myös kuulo- ja puhevammaisia. Koululle rakennettiin vuosina 1763-1791 Gabriel Escribanon suunnittelema kirkko. Kirkon rakentaminen rahoitettiin lahjoituksilla, joita saatiin Espanjan kuninkailta (Kaarle III ja Kaarle IV) ja aatelisilta.

Espanjan sisällissodan aikaan (1936-1939) koulu ja kirkko tuhoutuivat, ne poltettiin ja ryöstettiin. Jäljelle jäi vain alun perin koulun kappelina toimineen kirkon rauniot. Vuosikymmeniksi paikka jäi oman onnensa nojaan, vaikka aivan naapuriin samalle tontille rakennettiinkin San Fernandon kauppahalli ja asuintaloja.

kirjasto-kirkossa2

Vuonna 2004 restaurointi saatiin päätökseen ja kirjastossa on edelleen näkyvissä vanhan Escuelas Pías -kirkon ja -koulun jäänteitä. Rakennuksen kunnostus ja uuden lisääminen on tehty vanhaa kunnioittaen ja tarkasti ajatellen. Rakenteissa on käytetty puuta ja tiiltä, jotka sopivat hyvin säilyneisiin vanhoihin osiin.

kirjasto-kirkossa3

Tunnelma saa hiljentymään
Tunnelma kirjastossa on uskomaton: kirkkomaisuus saa tällaisen kirjastoturistinkin vaistomaisesti hiljenemään ja hiippailemaan varpaillaan. Kameran sulkimen raksahduskin tuntuu häiritsevältä. Tällaisessa kirjastossa ei tarvita erillistä hiljaista tilaa!

Kirkkomaisuus näkyy erityisesti holvikaarissa ja tilan korkeudessa. Suht’ vähäiset kirjat on sijoitettu melko mataliin hyllyihin. Kalusteet ovat sopivan vanhanaikaisen oloisia, täysin modernit huonekalut ja kirkkaat värit eivät edes sopisi tällaiseen ympäristöön.

kirjasto-kirkossa4

kirjasto-kirkossa5

 

 

 

 

.

.

.

 

Mainokset

Kirjastolainen maailmalla

En väitä, että kaikki kirjastossa työskentelevät tekisivät niin kuin minä, mutta itse tunnun löytäväni lomamatkoillakin kirjastot – halusin tai en. Jotenkin ne vain hyppäävät esiin muusta ympäristöstään. Kun olen kirjaston bongannut, todennäköisesti poikkean myös sisään ajatuksella ”ihan vain nopeasti katson, millainen kirjasto täällä on”. Toisinaan kyllä päätän ihan tietoisestikin kirjastoon tutustumisesta ja niin tein nyt marraskuussa, kun kohdalleni osui mahdollisuus käydä UDEMin eli Universidad de Monterreyn kirjastossa Meksikossa.

meksiko1

Olin kirjastovierailuuni mennessä tehnyt sen huomion, että Meksikon amerikkalaisimmaksi kaupungiksi väitetyssä Monterreyssa ei juurikaan osata englantia, vaan useimmat puhuvat vain espanjaa, mitä minä en osaa. Tästä syystä en edes yrittänyt lähestyä yliopistonkaan kirjastossa henkilökuntaa, vaan kiertelin tiloissa ihan itsekseni. Oli hauska huomata, että maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta kirjasto oli hyvin tutulta tuntuva paikka: löytyi kirjoja, asiakastietokoneita, erilaisia työskentelypisteitä ja opiskelijoita, jotka olivat tulleet kirjastoon tekemään töitä, tapaamaan ystäviä, viettämään aikaa tai lepäämään – ihan niin kuin meillä täällä Lappeenrannan tiedekirjastossakin.

meksiko2

Suurin ero meidän ja UDEMin kirjastossa lienee se, että meillä kaikki toiminta on kaksikielistä. Kirjaston kotisivut, esitteet, palvelut ovat kaikki saatavilla niin suomeksi kuin englanniksikin, UDEMissa tunnuttiin toimivan paikan päällä pelkästään espanjaksi siitä huolimatta, että kirjastosta löytyy yliopiston sivuilta tietoa myös englanniksi: http://www.udem.edu.mx/Eng/Biblioteca/Pages/Biblioteca-UDEM.aspx. Kokoelmia tarkastellessa suurimmaksi eroksi tuntui nousevan isohko videokokoelma, joka meiltä puuttuu. UDEMin kirjaston aukioloajat ovat pidemmät kuin meillä, mutta meillä on käytössä useampia virtuaalisia palvelukanavia ja e-aineistoja.

Yhtäläisyyksiä tuntui kuitenkin olevan enemmän kuin eroja. Kirjaston tilat olivat useammassa eri kerroksessa. Kirjastosta löytyi tutun oloinen lainausautomaatti ja kokoelmanhakukoneita. Kirjastossa oli paljon opiskelijoita paikalla ja työskentelypaikat olivat täynnä. Moni työskenteli omalla tietokoneella, erilaiset istumiseen ja työskentelyyn soveltuvat sopet oli hyödynnetty. Painetun aineiston lisäksi tarjolla oli e-aineistoja, tulostuskioskeja ja henkilökuntaa auttamaan ongelmissa.

meksiko3

Meillä järjestetään kirjanäyttelyitä, UDEMin kirjastossa järjestettiin myös ohjelmaa. Minun käyntini ajankohtaan osui yliopiston kampuksen kehittämiseen osallistuneen arkkitehti-professorin haastattelu, mikä keräsi hyvin yleisöä ja myös kuvattiin. Meillä on Book Swap -hylly, UDEMissa harrastetaan Bookcrossingia. Tärkein yhtäläisyys on kuitenkin se, että molemmissa maissa, molemmissa kirjastoissa opiskelijat ovat ottaneet kirjaston omakseen ja kokevat sen hyväksi paikaksi tehdä työtä, mutta viihtyvät kirjastossa myös muuten. Ja siitä tulee kirjastolaiselle hyvä mieli!

meksiko4

Kirjavinkki: Reissausta rahatta

Tomi Astikainen kiersi neljässä vuodessa 42 maata ilman rahaa. Reissukokemuksistaan hän kirjoitti kirjan, jonka matkassa lukija pääsee maailmanympärimatkalle ja saa siinä sivussa säästövinkkejä.

ReissaustaRahatta

Astikainen opiskeli Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kauppatieteiden maisteriksi kun vapaaehtoistyö opiskelijajärjestö AIESEC:issa sai hänet kyseenalaistamaan arvojaan ja rahan tärkeyttä. Kyseenalaistaminen meni niin pitkälle, että Astikainen päätti kokeilla millaista on elää ja matkustaa kokonaan ilman rahaa. Seikkailu alkoi liftaamalla Joensuusta Portugaliin.

Neljän vuoden matkasta syntyi kirja Miten elää ilman rahaa?

Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta, sillä se on helppolukuinen ja kivasti kirjoitettu. Käytännön vinkit olivat kiinnostavaa luettavaa, vaikka itsellä ei olisikaan pokkaa mennä laivaterminaaliin kyltti kainalossa kokeilemaan lahjoittaisiko joku laivamatkan. Astikaiselle laivamatka järjestyi kun eräs matkustaja lahjoitti tarpeettoman lippunsa hänelle. Monta muutakin Astikaisen tarvitsemaa asiaa järjestyi helpommin kuin voisi olettaa. Hän sai ruokaa, vaatteita ja yösijan milloin mistäkin.

Osa rahattoman matkustamisen vinkeistä käy säästövinkeiksi elämään yleisestikin. Vinkit on luokiteltu hauskasti vaikeusasteen mukaan. Pienet säästövinkit ovat nimeltään maistiaisia. Suurempaa muutosta kaipaaville on tarjolla matkaeväitä ja niille, jotka haluavat heittää kaiken peliin ja katsoa kohtaloa silmästä silmään on oma kategoriansa mahan täydeltä.

Suosittelen kirjaa kaikille matkakuumetta poteville tai rahatalouteen kriittisesti suhtautuville. Mitä jos lähtisi seikkailemaan pyöräillen, liftaten, patikoiden ja sohvasurffaten?

Lainaus kirjasta Miten elää ilman rahaa?:

Kun kaikki tarvitsemasi kulkee mukana, olo on kuin tyytyväisellä etanalla. Ja jos repussa ei ole mitään varastettavaa – pelkkää likapyykkiä – voi suhteellisen huolettomasti liikkua missä vain. En ole koskaan tuntenut oloani uhatuksi. Päinvastoin tiesin että meninpä minne tahansa, löytyy aina avuliaita ihmisiä joihin tukeutua tarpeen vaatiessa.