Kirjastolainen maailmalla – vol. 3

Huhtikuun alussa Tanskassa voisi kevät olla jo pitkälläkin. Niin ei kuitenkaan ollut tänä vuonna, kun tein matkan Kööpenhaminaan ja Århusiin. Ensimmäisenä Århusin aamuna satoi räntää ja päädyin etsimään suojaa Århusin kaupunginkirjastosta, Dokk1:stä, mikä on paljon muutakin kuin pelkkä kirjasto. Kööpenhaminassa kova tuuli pakotti vetäytymään hetkeksi mm. Kuninkaalliseen kirjastoon, jonka lisäosaa kutsutaan ”Mustaksi timantiksi”. Jälkikäteen selvisi, että molempien rakennusten suunnittelusta on vastannut sama arkkitehtitoimisto ”Schmidt Hammer Lassen Architects”.

Dokk1, Århus

Kesällä 2015 valmistunut Dokk1 eli Dokken sijaitsee Århusin vanhan tullikamarin naapurissa, aivan sataman ja meren äärellä. Valtavan kokoisessa modernissa rakennuksessa on kirjaston lisäksi mm. yritystiloja ja parkkitalo. Kirjaston isoista ikkunoista näkee ulos satama-alueelle tai kaupunkiin. Ikkunat mahdollistavat myös ulkoa kirjastoon näkemisen, jolloin toiminta on – sanan varsinaisessa merkityksessä – läpinäkyvää.

Dokk1

Rakennus on avoinna aamusta iltaan, tosin ensimmäiset ja viimeiset tunnit kirjastoa käytetään omatoimisesti. Sisääntulon vieressä tarjottavien kansalaispalveluiden aukioloajat ovat suppeammat. Kirjastolla on tiloja useammassa eri tasossa, kokoelmat suht’ väljästi sijoitettuna. Hyllyjen väleihin ja tasanteille on sijoitettu keskenään erilaisia istuinryhmiä.

dokken

Keskiössä on ylätasolle johtava ”Ramppi”, jonka noustuaan kohtaa näköalan satamaan (The View-alue). Tuolta löytyy myös Kristine Roepstorffsin pronssiteos The Gong, mikä on maailman suurin putkikello: vauvan syntyessä Århusin yliopistollisessa sairaalassa vanhemmat voivat painaa nappia, jolloin Dokkenin gongi kumahtaa ja kertoo, että kaupunki on saanut uuden asukkaan.

dokkenlukusali

Kirjastossa on lukusali, kokous-, ryhmätyö-, ja opetustiloja, asiakastietokoneita ja monenlaista toimintaa, Dokk1:ssä järjestetään todella paljon erilaisia tapahtumia, joita mainostetaan mm. näyttötauluilla. Kirjaston lastenosasto sai minutkin lapseksi jälleen. Suomalaisten kirjastojen lastenosastot jäävät auttamattomasti kakkoseksi vertailussa tuohon milteipä sisähuvipuistomaiseen kokonaisuuteen. Ja kirjaston pihalla oli vielä toinen mokoma leikkipaikkoja. Tarjolla oli monenlaisia pelejä, legoja (tottakai, Tanskassa!), erilaisia leikkitiloja ja toki kirjojakin.

dokkenlastenosasto

Dokken on yllätyksiä täynnä. Minunkin piti käydä paikassa toisenkin kerran, koska en ollut käynyt rakennuksen alla olevassa parkkihallissa. Sieltä löytyy Magic Mushrooms -niminen Elmgreenin ja Dragsetin taideteos anonyymistä ylösalaisin olevasta suurkaupungista.

dokkenmushrooms

Lisätietoa Dokk1:stä: https://dokk1.dk/english

The Black Diamond, Kööpenhamina

blackdiamond

Tanskan kuninkaallinen kirjasto on Tanskan kansalliskirjaston ja Kööpenhaminan yliopiston yhteenliittymä. Kirjastolla on monisatavuotinen historia, joka näkyy Slotsholmenissa sijaitsevassa kirjastossa niin arkkitehtuurissa, kalustuksessa kuin kokoelmissakin. Paikalla oleva vanha kirjastorakennus on ollut käytössä yli sata vuotta. Vuonna 1999 sen viereen valmistui Musta timantti -uudisrakennus. Ulkoa päin uuden ja vanhan raja on selvästi nähtävissä ja uuden puolen ali kulkeva autotie vielä korostaa rakennuksen modernisuutta.

 

Yliopistokirjastossa hiljaisuus, opiskelu- ja työrauha otettiin paljon vakavammin kuin Dokk1:ssä, joka onkin kaupunkilaisten yhteinen olohuone. Mustan timantin lukusaleihin oli pääsy vain luvan saaneilla, ja koin häiritseväni avotiloissa työskenteleviäkin, kun kuljin kameran kanssa ympäriinsä kuvaten erilaisia paikkoja.

Mustan timantin sisällä siirtyminen uudelta vanhalle puolelle tai toisinpäin sujuisi paljon huomaamattomammin, ellei valaistus ja kalustus muuttuisi. Itseäni kuitenkin miellytti suunnattomasti se, että vanhat monikerroksiset hyllyt, valaisimet ja arvokkaat huonekalut oli säilytetty.

blackdiamond4

Vieraillessani kirjastoissa poimin vähintäänkin alitajuisesti muiden toteutuksista vinkkejä ja ideoita, joita voisimme toteuttaa Lappeenrannan tiedekirjastossa. Näissä kahdessa kohteessa kiinnitin yleisten tilojen lisäksi huomiota erityisesti siihen, miten kirjastojen asiakaspalvelu oli toteutettu.

Rakennuksina Dokk1 ja Musta timantti eivät muistuta toisiaan, mutta monia yhtymäkohtia niistä löytyy. Pidän erityisesti siitä, että molemmat ovat veden äärellä ja maisema on läsnä isojen ikkunoiden kautta.

blackdiamond5

Lisätietoa Mustasta timantista: http://www.kb.dk/en/index.html

Tästä pääset lukemaan muut sarjan jutut:

Kirjastolainen maailmalla – vol.2

Kirjastolainen maailmalla

 

.

 

 

.

 

 

.

Mainokset

Kirjastolainen maailmalla – vol. 2

Suosin kaupunkimatkailussa Otavan kustantamia kartta+opas-sarjan kompaktin kokoisia matkaopaskirjoja. Kirjan aukeamalla on aina esitelty yksi osa kaupungista. Esittelyssä nostetaan esiin joitakin nähtävyyksiä, ruokapaikkoja ja ostomahdollisuuksia, ja kartta aukeaa kahden aukeaman kokoiseksi eli juuri sellaiseksi, ettei tuuli retuuta sitä liikaa. Vaikka kartat antavat melko summittaisen ensivaikutelman, olen selvinnyt niiden avulla monien isojenkin kaupunkien katuviidakossa.

Kirjasto kirkossa
Madridin kartta+opas-kirjasesta löysin maininnan entiseen kirkkoon tehdystä kirjastosta, johon tosin pääsi tutustumaan vain aamu- tai iltayhdeksän ja kymmenen välillä. Yhtenä loma-aamuna suuntasin Lavapiésin kaupunginosaan heti yhdeksäksi. Varhainen liikkeellelähtö kannatti. Oli virkistävää kulkea heräävässä kaupungissa ja erityisesti sen hyvin kansainväliseltä tuntuvassa vanhassa osassa, jonka sydämestä, pienen aukion laidalta ja kauppahallin naapurista, löytyi Escuelas Pías de San Fernandon eli Centro Asociado de la Unedin (Avoin yliopisto) kirjasto.

kirjasto-kirkossa1

Koulun ja kirkon historiaa
Paikalle perustettiin vuonna 1729 piaristien (katolinen munkkikunta) koulu, joka omistautui kouluttamaan huono-osaisia lapsia. Koulu kasvoi nopeasti: perustamisvaiheessa oppilaita oli noin 100, vuonna 1772 jo yli 2000, jolloin koulun piti laajentua myös viereisiin rakennuksiin. Koulu oli tunnettu innovatiivisista opetustavoistaan ja vuonna 1795 koulussa alettiin opettaa myös kuulo- ja puhevammaisia. Koululle rakennettiin vuosina 1763-1791 Gabriel Escribanon suunnittelema kirkko. Kirkon rakentaminen rahoitettiin lahjoituksilla, joita saatiin Espanjan kuninkailta (Kaarle III ja Kaarle IV) ja aatelisilta.

Espanjan sisällissodan aikaan (1936-1939) koulu ja kirkko tuhoutuivat, ne poltettiin ja ryöstettiin. Jäljelle jäi vain alun perin koulun kappelina toimineen kirkon rauniot. Vuosikymmeniksi paikka jäi oman onnensa nojaan, vaikka aivan naapuriin samalle tontille rakennettiinkin San Fernandon kauppahalli ja asuintaloja.

kirjasto-kirkossa2

Vuonna 2004 restaurointi saatiin päätökseen ja kirjastossa on edelleen näkyvissä vanhan Escuelas Pías -kirkon ja -koulun jäänteitä. Rakennuksen kunnostus ja uuden lisääminen on tehty vanhaa kunnioittaen ja tarkasti ajatellen. Rakenteissa on käytetty puuta ja tiiltä, jotka sopivat hyvin säilyneisiin vanhoihin osiin.

kirjasto-kirkossa3

Tunnelma saa hiljentymään
Tunnelma kirjastossa on uskomaton: kirkkomaisuus saa tällaisen kirjastoturistinkin vaistomaisesti hiljenemään ja hiippailemaan varpaillaan. Kameran sulkimen raksahduskin tuntuu häiritsevältä. Tällaisessa kirjastossa ei tarvita erillistä hiljaista tilaa!

Kirkkomaisuus näkyy erityisesti holvikaarissa ja tilan korkeudessa. Suht’ vähäiset kirjat on sijoitettu melko mataliin hyllyihin. Kalusteet ovat sopivan vanhanaikaisen oloisia, täysin modernit huonekalut ja kirkkaat värit eivät edes sopisi tällaiseen ympäristöön.

kirjasto-kirkossa4

kirjasto-kirkossa5

 

 

 

 

.

.

.

 

Kirjastolainen maailmalla

En väitä, että kaikki kirjastossa työskentelevät tekisivät niin kuin minä, mutta itse tunnun löytäväni lomamatkoillakin kirjastot – halusin tai en. Jotenkin ne vain hyppäävät esiin muusta ympäristöstään. Kun olen kirjaston bongannut, todennäköisesti poikkean myös sisään ajatuksella ”ihan vain nopeasti katson, millainen kirjasto täällä on”. Toisinaan kyllä päätän ihan tietoisestikin kirjastoon tutustumisesta ja niin tein nyt marraskuussa, kun kohdalleni osui mahdollisuus käydä UDEMin eli Universidad de Monterreyn kirjastossa Meksikossa.

meksiko1

Olin kirjastovierailuuni mennessä tehnyt sen huomion, että Meksikon amerikkalaisimmaksi kaupungiksi väitetyssä Monterreyssa ei juurikaan osata englantia, vaan useimmat puhuvat vain espanjaa, mitä minä en osaa. Tästä syystä en edes yrittänyt lähestyä yliopistonkaan kirjastossa henkilökuntaa, vaan kiertelin tiloissa ihan itsekseni. Oli hauska huomata, että maantieteellisestä etäisyydestä huolimatta kirjasto oli hyvin tutulta tuntuva paikka: löytyi kirjoja, asiakastietokoneita, erilaisia työskentelypisteitä ja opiskelijoita, jotka olivat tulleet kirjastoon tekemään töitä, tapaamaan ystäviä, viettämään aikaa tai lepäämään – ihan niin kuin meillä täällä Lappeenrannan tiedekirjastossakin.

meksiko2

Suurin ero meidän ja UDEMin kirjastossa lienee se, että meillä kaikki toiminta on kaksikielistä. Kirjaston kotisivut, esitteet, palvelut ovat kaikki saatavilla niin suomeksi kuin englanniksikin, UDEMissa tunnuttiin toimivan paikan päällä pelkästään espanjaksi siitä huolimatta, että kirjastosta löytyy yliopiston sivuilta tietoa myös englanniksi: http://www.udem.edu.mx/Eng/Biblioteca/Pages/Biblioteca-UDEM.aspx. Kokoelmia tarkastellessa suurimmaksi eroksi tuntui nousevan isohko videokokoelma, joka meiltä puuttuu. UDEMin kirjaston aukioloajat ovat pidemmät kuin meillä, mutta meillä on käytössä useampia virtuaalisia palvelukanavia ja e-aineistoja.

Yhtäläisyyksiä tuntui kuitenkin olevan enemmän kuin eroja. Kirjaston tilat olivat useammassa eri kerroksessa. Kirjastosta löytyi tutun oloinen lainausautomaatti ja kokoelmanhakukoneita. Kirjastossa oli paljon opiskelijoita paikalla ja työskentelypaikat olivat täynnä. Moni työskenteli omalla tietokoneella, erilaiset istumiseen ja työskentelyyn soveltuvat sopet oli hyödynnetty. Painetun aineiston lisäksi tarjolla oli e-aineistoja, tulostuskioskeja ja henkilökuntaa auttamaan ongelmissa.

meksiko3

Meillä järjestetään kirjanäyttelyitä, UDEMin kirjastossa järjestettiin myös ohjelmaa. Minun käyntini ajankohtaan osui yliopiston kampuksen kehittämiseen osallistuneen arkkitehti-professorin haastattelu, mikä keräsi hyvin yleisöä ja myös kuvattiin. Meillä on Book Swap -hylly, UDEMissa harrastetaan Bookcrossingia. Tärkein yhtäläisyys on kuitenkin se, että molemmissa maissa, molemmissa kirjastoissa opiskelijat ovat ottaneet kirjaston omakseen ja kokevat sen hyväksi paikaksi tehdä työtä, mutta viihtyvät kirjastossa myös muuten. Ja siitä tulee kirjastolaiselle hyvä mieli!

meksiko4

Kirjavinkki: Reissausta rahatta

Tomi Astikainen kiersi neljässä vuodessa 42 maata ilman rahaa. Reissukokemuksistaan hän kirjoitti kirjan, jonka matkassa lukija pääsee maailmanympärimatkalle ja saa siinä sivussa säästövinkkejä.

ReissaustaRahatta

Astikainen opiskeli Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kauppatieteiden maisteriksi kun vapaaehtoistyö opiskelijajärjestö AIESEC:issa sai hänet kyseenalaistamaan arvojaan ja rahan tärkeyttä. Kyseenalaistaminen meni niin pitkälle, että Astikainen päätti kokeilla millaista on elää ja matkustaa kokonaan ilman rahaa. Seikkailu alkoi liftaamalla Joensuusta Portugaliin.

Neljän vuoden matkasta syntyi kirja Miten elää ilman rahaa?

Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta, sillä se on helppolukuinen ja kivasti kirjoitettu. Käytännön vinkit olivat kiinnostavaa luettavaa, vaikka itsellä ei olisikaan pokkaa mennä laivaterminaaliin kyltti kainalossa kokeilemaan lahjoittaisiko joku laivamatkan. Astikaiselle laivamatka järjestyi kun eräs matkustaja lahjoitti tarpeettoman lippunsa hänelle. Monta muutakin Astikaisen tarvitsemaa asiaa järjestyi helpommin kuin voisi olettaa. Hän sai ruokaa, vaatteita ja yösijan milloin mistäkin.

Osa rahattoman matkustamisen vinkeistä käy säästövinkeiksi elämään yleisestikin. Vinkit on luokiteltu hauskasti vaikeusasteen mukaan. Pienet säästövinkit ovat nimeltään maistiaisia. Suurempaa muutosta kaipaaville on tarjolla matkaeväitä ja niille, jotka haluavat heittää kaiken peliin ja katsoa kohtaloa silmästä silmään on oma kategoriansa mahan täydeltä.

Suosittelen kirjaa kaikille matkakuumetta poteville tai rahatalouteen kriittisesti suhtautuville. Mitä jos lähtisi seikkailemaan pyöräillen, liftaten, patikoiden ja sohvasurffaten?

Lainaus kirjasta Miten elää ilman rahaa?:

Kun kaikki tarvitsemasi kulkee mukana, olo on kuin tyytyväisellä etanalla. Ja jos repussa ei ole mitään varastettavaa – pelkkää likapyykkiä – voi suhteellisen huolettomasti liikkua missä vain. En ole koskaan tuntenut oloani uhatuksi. Päinvastoin tiesin että meninpä minne tahansa, löytyy aina avuliaita ihmisiä joihin tukeutua tarpeen vaatiessa.