Tiedekirjaston blogi täyttää kaksi vuotta!

Pulpfaction_2v
© Photo by Wang Xi on Unsplash

Tiedekirjastomme Pulpfaction –blogi täyttää maaliskuun viimeisenä päivänä kaksi vuotta. Vuosipäivän kunniaksi on aika muistella blogin vaiheita ja aiheita sekä tarkastella vähän tilastoja.

Blogia on alusta asti kirjoittanut koko kirjaston henkilökunta. Lisäksi olemme pitäneet julkaisukynnyksen tarkoituksella melko matalana, jotta saamme tarvittaessa blogiin nopeasti juttuja ajankohtaisista aiheista.

Blogin ensimmäisen jutun aiheena oli Esko Valtaojan kirjallinen tuotanto ja toisessa jutussa esiteltiin kirjaston vastalanseerattu Book swap -hylly. Valtaojalta on sittemmin ilmestynyt uusi kirja Kohti ikuisuutta, joka sekin löytyy kirjastomme kokoelmista. Kirjojenvaihtohylly on edelleen toiminnassa. Kirjoja on tullut lisää ja lukemattomat kirjat ovat löytäneet uusia lukijoita!

Näiden kahden vuoden aikana blogin viisi luetuinta juttua ovat olleet:

Fuksien kirjastopassitehtävät uudistuvat

Tallennusosoitteeksi ResearchGate?

Loma ja laituri – kirjavinkkejä kesäksi

34 vuotta, 85 000 kilometriä työmatkapyöräilyä

Eduunilla rajatonta yhteistyötä

 

Pulpfaction2v

Eniten juttuja olemme kirjoittaneet aineistoista, asiakaspalvelusta, avoimesta tieteestä ja tutkimuksen palveluista. Kesän kynnyksellä ja ennen joulua olemme koonneet kirjaston henkilökunnan vinkkejä lomalukemiseksi. Juttusarja Kirjaston kulisseissa on raottanut lukijoille kirjastossa tehtäviä ns. sisätöitä, jotka eivät suoraan näy asiakkaille.

Tänä vuonna aloitimme kolme uutta juttusarjaa. Tiedekirjastolaisen työpäivä -juttusarjassa jokainen kirjaston henkilökuntaan kuuluva kertoo vuorollaan tyypillisestä työpäivästään. Toinen uusi sarja on Tutkimusta arvioimassa, jonka ensimmäinen kirjoitus käsittelee bibliometriikkaa.

Kolmas uusi juttusarja on Vieraskynä-kirjoitukset. Kutsumme joitakin ahkeria lukijoita ja kirjaston käyttäjiä kirjoittamaan blogiin omista lukutottumuksistaan ja kirjastonkäytöstään. Ensimmäinen Vieraskynä-kirjoittajamme on lehtori Emilia Laapio-Rapi kirjoituksellaan Kotoisa kirjasto.

Tilastot kertovat, että blogissamme on vierailtu yhteensä jo yli 8000 kertaa. Keskimäärin vierailuja on 200-400 kuukaudessa. Kiitos kaikille lukijoillemme mielenkiinnosta! Tästä on hyvä jatkaa!

Pulpfaction2v1

.

.

TIEDEKIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 1: Mä joka päivä töitä teen…

Kirjastossa on kivaa olla töissä. Siihen on montakin syytä, mutta yksi syy on se, että kaikki päivät ovat erilaisia. Usein myös oppii jotakin uutta. Tiedekirjastossa elämä tietenkin vaihtelee sen mukaan, ovatko opiskelijat talossa vai eivät. Lukukausien aikana on säpinää ja sykettä, kesällä ja muina loma-aikoina taas hiljaisempaa. Tässä yksi syksyinen kirjastosihteerin työpäivä.

Aamulla herätyskellon kukko kiekaisee 5:15. Aamukahvin, sanomalehden ja kissan ruokkimisen jälkeen unen pöpperössä kipin kapin bussipysäkille. Sisään työpaikalle normaalisti 7:30 mennessä.

Aamutoimia

Iso osa omaa työtäni on yhteispalvelutiimissä toimiminen, eli kahden opiskelijapäivystäjän lisäksi kolme kirjastovirkailijaa toimii ”takapäivystäjinä”. Päivystyspäivä: aamutoimiin kuuluu kiertää kirjaston ryhmätyötilat sekä ylä- että alakerrassa. Tarkistan onko ikkunat kiinni, valot sammutettu jne. Ryhmätyötilojen avainten palautuslaatikot tyhjennetään ja avaimet poistetaan asiakkaan lainoista. Varsinkin maanantai-aamuisin on usein palautusautomaatit täynnä kirjoja, jotka kerätään ja viedään odottamaan hyllyttäjää.

Sähköposti on tietysti tärkeä käydä läpi, niin oma kuin Origo-palvelupisteenkin, jossa varsinkin lukukausien alussa on aamuisin kymmeniä asiakastietolomakkeita odottamassa, että uusien asiakkaiden tiedot viedään rekisteriin kirjastokorttia varten. Kiireisimpinä aikoina alkusyksystä laskin kirjanneeni rekisteriin yhdessä päivässä lähemmäs 100 kirjastokorttihakemusta. Mahdolliset muistutukset myöhässä olevista lainoista, joita ei voida lähettää sähköpostiosoitteisiin, tulostetaan postiin lähteviksi.

Joko ennen tai jälkeen aamukahvin saapuu päivän posti, usein jo ennen klo 9:ää. Päivän sanomalehdet viedään hyllyyn ja saapuneet aikakauslehdet merkitään saapuneiksi järjestelmään ja viedään asiakkaiden luettaviksi. Tiedekirjaston lehtivastaavana hoidan myös mahdolliset reklamaatiot saapumattomista lehdistä, syksyisin uusin tilaukset ym. yhteydenpito lehtivälittäjäämme kuuluu työtehtäviin.

Aamuposti tuo meille myös uudet kirjat, ja on aina hauskaa avata paketteja – mitähän aarteita tällä kertaa laatikosta löytyy. Nämä merkitään saapuneiksi järjestelmään, ja ne jäävät odottamaan hetkeä, jolloin ne luetteloidaan kirjaston tietokantaan.

Asiakaspalvelua

Asiakaspalvelu avautuu klo 10:00, mutta sitä ennen on aikaa vielä hyllyttää palautuneita kirjoja. Hyllytystä tulee kyllä tehtyä pitkin päivää, ja paitsi että se on mukavaa (ja tarkkaa) työtä, saa koneen ääressä jäykistynyt keho hyvää vetreytystä – miten tuntuukin, että suurin osa hyllytettävistä kirjoista kuuluu aina alimmalle hyllylle…

Asiakaspalveluun saapuu kymmeneksi opiskelijapäivystäjä, mutta usein siinä tarvitaan apua, kun molemmille tiskeille on jono. Jos jostain syystä kumpikaan opiskelijapäivystäjä ei pääse paikalle, takapäivystäjä hoitaa tilanteen. Onneksi meitä on kolme, joista ainakin kaksi on aina paikalla. Palvelutiskillä saattaa kuin huomaamatta mennä tunti hyvinkin äkkiä, mutta jos on hiljaista, niin otan hälytyslaitteen taskuun ja menen työpisteelleni tekemään muita töitä. Piippari kyllä kilahtaa, jos tiskillä tarvitaan apua. Jos on uusia kirjoja odottamassa, otan kirjat työn alle ja luetteloin tietokantaan. Meitä on kaksi virkailijaa, jotka tekevät luettelointia, joten välillä tätä työtä riittää ihan vaikka koko päiväksi.

dav

Välillä pitää tietysti myös syödä, ja ruokatauolla otan yleensä lehden mukaan kahvihuoneeseen siltä varalta, että paikalla ei ole ketään kollegaa juttuseurana. Kirjastotyö antaa nykyisin mahdollisuuden tehdä myös etätöitä, joten aina ei tauolla seuraa ole tarjolla.

Oman virkistystauon jälkeen on aika päästää myös opiskelijapäivystäjä ruokatunnille. Siispä palvelutiskiin päivystämään. Nykyisin, kun Origo-palvelupisteessä tarjotaan kirjaston asiakaspalvelun lisäksi tietohallinnon palveluita, voi tiskillä tulla vastaan kaikenlaista. Välillä osaa auttaa, välillä ei ja joutuu pyytämään asiakasta palaamaan asiaan myöhemmin. Aika paljon on kirjautumiseen, tulostukseen ja ylipäänsä laitteisiin liittyviä ongelmia. Käyttäjätunnuksia/salasanoja kysytään melkeinpä päivittäin, myöhästymismaksuja otetaan vastaan, kirjoja etsitään asiakkaalle hyllyistä ja ryhmätyötiloja varataan myös paljon suoraan palvelutiskiltä, vaikka sen voi LUT-opiskelija tehdä myös itse Outlookin kalenterin kautta. Sosiaalista kanssakäymistä kyllä siis riittää, ja joskus sitä miettii työpäivän jälkeen puhuneensa päivän aikana enemmän englantia kuin suomea, jos ei työkavereita oteta lukuun.

Monessa mukana

Joskus käy myös niin, että päivystystehtävien lisäksi sattuu samalle päivälle palavereja, joskus useampiakin kuin yksi. Itse kuuluun kuuteen eri tiimiin joten näitä on aika useinkin. Päivästä riippuen voi olla myös paitsi uusien kirjojen luettelointia, myös kirjojen korjausta, kurssikirjojen muovittamista, lehtien hyllyttämistä, opasteiden tekemistä jne.

Työpäivän aikana pitää ehtiä pitämään silmällä myös koulutuspostilaatikkoa, eli informaatikoille tulevia opetustilauksia ja etsimään opetuksiin vapaana olevaa informaatikkoa. Tämä kuuluu omiin vastuualueisiini, päivystyspäivänä pitää muistaa myös ISBN-tilaukset, näille on myös oma postiosoitteensa. Sähköposti on siis hyvinkin tärkeä työväline itselleni.

Noin kerran kuussa teen myös jostain erityisestä aiheesta kirjanäyttelyn. Yritän ideoida jonkun ajankohtaan sopivan aiheen, johon kerätään kirjat ja tehdään mainos.  Erittäin mukavaa puuhaa! Pari kertaa vuodessa on myös kirjastosta poistettujen kirjojen jakopäivät, mikä sekin vaatii valmistelua ennen kuin kirjat voidaan laittaa jakoon asiakkaille ajatuksella ”Ota omaksesi, kierrätä kirjamme!”.

Liukuva työaika antaa mahdollisuuden työtilanteesta riippuen lähteä kotiin klo 14:00 jälkeen, päivystyspäivänä paikalla pitää olla 15:45 saakka. Kaikilla on tietysti huonoja päiviä, mutta yleensä päivä kuluu nopeasti ja voi todeta töistä lähtiessään hyvillä mielin, että olipa mukava päivä! Ja sitten voikin kiirehtiä kotisohvalle kissan ja hyvän kirjan kanssa lepäämään.

Tuula

TUTKIMUSTA ARVIOIMASSA: Yleistä bibliometriikasta

Tämä kirjoitus aloittaa juttusarjan, jossa kurkistetaan tutkimuksen arvioinnin maailmaan.

Bibliometriikka

Kukapa tieteen parissa toimiva ei olisi viimeisten vuosien aikana kuullut vaikuttavuuskertoimesta, tutkimuksen arvioinnista ja h-indeksistä. Nämä ja monet muut termit nousevat esiin niin kahvipöytäkeskusteluissa kuin yliopistojen virallisissa esityksissäkin. Mutta mitä näillä oikeasti tarkoitetaan? Voiko tutkimusta mitata erilaisilla mittareilla?

markus-spiske-507983-unsplash
Markus Spiske/Unsplash

Bibliometriikka ei tieteenalana ole ihan uusi, vaan sen juuret ulottuvat aina 1960-luvulle asti. Bibliometrisiä analyysejä on tehty Suomessakin jo 1970-luvulla. Laajemman yleisön bibliometriikka on saavuttanut 2010-luvulla. Yksinkertaistettuna bibliometriikka on julkaisujen mittaamista ja julkaisujen tilastollista analysointia. Tutkimuksen näkyvin tulos on tutkimusjulkaisu. Bibliometriikan avulla pyritään tutkimusjulkaisujen kautta saamaan tietoa niin itse julkaisusta, tutkijasta kuin tutkimusalastakin. Eri menetelmien avulla pyritään kuvaamaan esimerkiksi julkaisukanavien laatua, tutkijoiden menestystä, eri alojen julkaisukäytäntöjä, kirjastojen kokoelmien laatua tai tutkijoiden välistä yhteistyötä. Vuosien saatossa on kehitetty suuri joukko erilaisia indikaattoreita. Esimerkiksi vaikuttavuuskerroin (impact factor, impakti kerroin) pyrkii kuvaamaan lehden vaikuttavuutta lehden saamien viittausten kautta ja h-indeksillä pyritään kuvaamaan tutkijan tieteellisiä ansioita.

Voiko tutkimusta mitata?

Bibliometriset indikaattorit ovat näppärä ja houkutteleva tapa vertailla ja luokitella eri asioita. Viimeisen vuosikymmenen aikana onkin erilaisten tunnuslukujen tarkastelusta tullut arkea yliopistoissa ja tutkijoiden keskuudessa. Syytä on kuitenkin muistaa, että kaikilla indikaattoreilla on omat puutteensa eikä läheskään kaiken vertailu ole mahdollista. Myös käytettävä aineisto vaikuttaa hyvin merkittävästi lopputulemaan niin itse analyyseja tehdessä, kuin valmiita indikaattoreita tarkasteltaessa. Esimerkiksi h-indeksi voi saada kolme hyvin erilaista arvoa, jos sen katsoo Scopuksesta ja Google Scholarista, tai laskee itse käyttäen lähteenä useampia tietokantoja. Tutkimuksen tai tukijan arviointia ei tulisi koskaan tehdä pelkkien bibliometristen indikaattoreiden avulla, vaan aina tulisi tuntea myös tieteenala ja sen käytänteet, sekä käyttää vertaisarviointia. Eri aloilla julkaisukäytänteet vaihtelevat hyvin suuresti. Osa indikaattoreista pyrkii huomioimaan tätä, mutta eivät läheskään kaikki. On myös syytä pohtia onko tarvetta pyrkiä vertaamaan vaikkapa fysiikan tutkijaa ja yhteiskuntatieteilijää. Fysiikan alalla yhdellä lehtiartikkelilla voi olla jopa yli tuhat kirjoittajaa, kun taas yhteiskuntatieteissä julkaisuja kirjoitetaan yhä vieläkin paljon yksin ja julkaisukanavana kirja on yhä voimissaan.

jo-szczepanska-57782-unsplash
Jo Szczepanska/Unslash

Bibliometriikan avulla tutkimusta voidaan tarkastella vasta kun tutkimus on tehty ja julkaisut julkaistu. Usein prosessi vaatii paljon aikaa, alasta riippuen. Julkaisut voivat kerätä viittauksia vasta vuosien päästä julkaisusta ja itse julkaisuprosessikin voi kestää yli vuoden, tutkimuksen tekemiseen kuluvasta ajasta puhumattakaan. Bibliometriikan avulla voidaan tarkastella lähinnä mennyttä aikaa. Nykyään halutaan tietää nopeammin, miten tutkimus menestyy. Mikä on kuuma ala nyt? Ovatko tutkijamme hyviä? Uutena terminä pinnalle onkin noussut altmetriikka, joka tulee sanoista alternative(biblio)metrics tai article level (biblio)metrics. Altmetriikan avulla pyritään kuvaamaan nykytilaa ja se pohjautuu verkossa käyttävään keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Altmetriikassa kerätään julkaisujen lukukertojen määriä, tykkäyksiä, latauksia, twiittejä ja niin edelleen. Altmetriikan uskotaan myös kertovan perinteisiä mittareita paremmin tutkimuksen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.

 

Lähdemateriaalina käytetty: Forsman, Maria., 2016. Julkaisut ja tieteen mittaaminen: bibliometriikan käännekohtia. ISBN 978-952-5960-51-8