KIRJASTOLAISEN TYÖPÄIVÄ OSA 8: Paulan työpäivä

trent-erwin-338084-unsplash
© Photo by Trent Erwin on Unsplash

Toimin tiedekirjaston osastosihteerinä, ja toimenkuvaani kuuluu muun muassa asiakaspalveluun, laskujen käsittelyyn, väitöskirjojen julkaisuun, julkaisuarkistoon ja verkkokauppaan tallentamiseen sekä viestintään liittyviä tehtäviä. Aloitan työpäiväni yleensä jo heti seitsemän jälkeen, sillä aamut ovat rauhallisuutensa vuoksi tehokkainta työaikaa.

Päiväni alkaa useimmiten sähköpostien läpikäymisellä, niin myös tänään. Henkilökohtaisen työsähköpostini lisäksi seuraan myös julkaisuihin, viestintään ja asiakaspalveluun liittyviä kirjaston sähköpostilaatikkoja. Sähköpostin määrä ja aiheet vaihtelevat vuodenaikojen mukaan, esimerkiksi loppuvuodesta on yleensä paljon väitöskirjojen julkaisuprosessiin liittyvää viestintää väittelijöiden kanssa. Tänään lähetin yhdelle tulevalle tohtorille julkaisunumerot hänen väitöskirjaansa ja tarkastin toisen väittelijän väitöskirjan koevedoksen.

Sähköposteihin vastaamisen jälkeen tarkistan, onko laskujenkäsittelyohjelmaan tullut kirjaston ostolaskuja asiatarkastettaviksi. Laskuja tulee yleensä tasaisesti pitkin viikkoa, tänään järjestelmässä odotteli kahdeksan laskua. Järjestän laskut eräpäivän mukaiseen järjestykseen, ja aloitan kiireellisimmistä. Säännöllisesti toistuvat laskut ovat melko nopeita käsitellä, mutta yksittäiset laskut ja kirjalaskut vaativat aina selvittelytyötä esimerkiksi kustannuspaikkojen suhteen.

Tänään, kuten aina kerran tai pari viikossa, olen Origo-palvelupisteen takapäivystäjä, mikä tarkoittaa, että hyllytän päivän aikana palautuvia kirjoja ja tuuraan tarvittaessa palvelupisteen opiskelijapäivystäjää. Hyllytys ja asiakaspalvelu ovat hyvää vaihtelua toimistotyölle. Hyllyttäessä saa työpäivään lisättyä terveellistä liikuntaa istumisen vastapainoksi ja asiakaspalvelussa pysyy ajan tasalla asiakkaiden tarpeista ja ajankohtaisista asioista.

Aikatauluun sidoksissa olevien tehtävien ja asiakaspalvelun lomaan mahdutan viestintään liittyviä asioita kuten kirjaston Facebookin, Twitterin, Instagramin ja tämän blogin päivitystä. Väitöskirjojen tallennusta LUTPubiin ja LUTShopiin teen sitä mukaa kun niitä julkaistaan. Näissäkin työtehtävissä niiden monipuolisuus on etu: sosiaalisen median päivitys on melko vapaata ja vaihtelevaa, kun taas väitöskirjojen tallennustyö tietyllä kaavalla tehtävää.

Normaalien työtehtävieni lisäksi päivääni saattaa kuulua kokouksia tai palavereita. Kuulun moneen eri tiimiin ja toimin väitöstiimin vetäjänä, joten tiimipalavereita ja muita kokouksia riittää lukukausien aikana viikoittain. Lisäksi osallistun muun muassa kirjanäyttelyiden tekoon, mikä on tällaiselle kirjafanille oikein mieluista puuhaa. Kirjakassi kulkee usein edestakaisin kodin ja työpaikan välillä, ja uutuushyllyn tarjontaa seuraan tarkasti! Omia lainamääriäni kasvattaa tällä hetkellä myös työn ohessa opiskelu.

 

.

.

.

 

Monessa mukana

Iris Tahvanainen on ollut merkittävä osa Lappeenrannan tiedekirjastoa 8 vuoden ajan. Ennen tätä hän ehti työskennellä toistakymmentä vuotta Metropolian kirjastossa. Näihin vuosiin on ehtinyt mahtua monta muutosta ja uudistusta niin kirjastojen puolella kuin korkeakoulukentällä.

Miten alun perin olet päätynyt kirjastoalalle?

-Valmistuin geofyysikoksi sellaisena aikana jolloin kaivosteollisuutta ajettiin Suomessa alas. Töitä oli vaikea löytää ja ne olivat aina määräaikaisia. Kyllästyin jatkuviin pätkätöihin ja lähdin opiskelemaan tietotekniikkaa ja tuotantotaloutta TKK:lle. Opiskelujen aikana minua pyydettiin töihin ja pääsin mm. kehittämään ja luomaan Suomen ensimmäistä patentti-insinöörikoulutusta, joka pyörii yhä vielä. Info-kurssin suoritin töiden ohessa TKK:lla ja kun EVTEK:ssä aukesi informaatikon paikka, päätin hakea sitä. Työt alkoivat saatesanoilla ”kirjaston kanssa ei tarvitse olla missään tekemisissä, vaan olet tiedonhankinnan taitojen opettaja”. Näistä sanoista huolimatta kirjaston kanssa päädyin tekemisiin varsin paljonkin, naurahtaa Iris.

mde
Iris valmiina eläkepäiville.

Miten työ on muuttunut vuosien aikana?

-Periaatteessa tiedonhankinnan opetus on samanlaista aina; tavoite ja menetelmät ovat pysyneet samoina. Jo 90-luvun lopussa oli käytössä verkkokurssi, jolla opiskelijat perehtyivät tiedonhakuun. Toki välineet ovat muuttuneet todella paljon. Ensimmäinen tietokanta aikoinaan oli ASTA (Applied Science and Technology Abstracts), joka oli rompulla.

Mikä on ollut työssäsi parasta?

-Ehdottomasti jatkuva uuden kehittäminen ja ajan seuraaminen. Olen siitä kiitollinen, että olen saanut olla mukana niin monen asian kehittämisessä. Kun aloitin työt Lappeenrannan tiedekirjastossa, oli julkaisulautakunta oiva väylä päästä taloon sisään. Sitä kautta pystyi monia asioita viemään eteenpäin ja tutustui muihinkin ihmisiin, kuin kirjaston henkilökuntaan. Yksi mielenkiintoinen hanke oli myös vuonna 2011-2012 RAE, jota kirjaston osuudelta pääsin vetämään. Se oli silloin täysin uutta ja aika erilaistakin. Samalla pääsi hyvin tutustumaan LUTin tutkijoihin.

Kun työpäivät ovat kuluneet kirjojen keskellä, niin onko intoa lukemiseen vielä vapaa-ajalla?

-Tykkään lukea erityisesti elämäkertoja ja kansantajuisesti kirjoitettuja julkaisuja tieteestä. Dekkareita tulee myös luettua paljon, sekä kevyempää kirjallisuutta esim. Jojo Moeysin ja Lucinda Rileyn kirjoja.

Mitä aiot tehdä nyt eläkkeelle siirtyessäsi?

-Aion kerrata saksan kieltä, sekä harrastaa vaateompelua. Olisi myös mukava suorittaa jotain opintoja, ehkäpä historiasta. Järjestää vuosien saatossa kertyneet valokuvat. Tietysti olla lastenlasten hoitoapuna tarpeen mukaan. Liikuntaakin on nyt toivottavasti mahdollista harrastaa enemmän. Eläkkeen myötä työkavereista joutuu luopumaan, niin varmasti ihmissuhdeverkoston kehittäminen on myös edessä. Myös jonkinlainen vapaaehtoistyö kiinnostaisi, pohtii Iris.

 

 

 

.

 

 

 

..

 

 

.